Missä mielensäpahoittajien empatiakyky?

Oletteko huomanneet, että mielensäpahoittajista valittavat eniten ihmiset, jotka ovat pahoittaneet mielensä? Ja etuoikeutetut, joista tasa-arvo tuntuu sorrolta?

Sukupuolisensitiivisyydestä tai neutraaliudesta suuttuvat ne, jotka solahtavat helposti perinteisiin rooleihin.

Läheistenpäivästä kitisevät ne, joiden perheessä ei ole ongelmallisia, haastavia tai erilaisia perhesuhteita. Kaikkein hienointa on lukea, kun mielensäpahoittaneet aikuiset vaativat päiväkoti-ikäisiltä kykyä käsitellä mielipahaa, vaikka selvästi ei heilläkään sitä ole. Ihan vaan tiedoksi, kyllä se isättömyys sattuu muinakin päivinä, vaikka sitä veistä kierrettäisiin haavassa ihan vähän vähemmän. 

Joukkoon liittyvät toki myös ne, jotka sanovat, että kyllä minäkin pärjäsin, turhaan kitisette, nyt selkärankaa.

Maailma olisi niin paljon parempi paikka, jos sitä empatiaa löytyisi vähän enemmän myös sellaisia ihmisiä kohtaan, joiden kipuun tai mielipahaan ei osaa eläytyä.