Epäsuosittuja mielipiteitä

Työnteolla ei ole itseisarvoa. Sillä ei tunnu olevan julkisessa keskustelussa mitään merkitystä, vaikka saisit rahasi mummojen potkimisesta tai eläinten rääkkäyksestä, se, että teet töitä tekee sinusta automaattisesti paremman ihmisen kuin työtön. Osa töistä on kuitenkin oikeasti sellaista, että olisi parempi jättää se kokonaan tekemättä – ympäristön, yhteiskunnan ja inhimilllisyyden kannalta. Se, mitä työ sisältää on tärkeämpää kuin se, että ”tekee jotain.” Samalla tavoin palkkakuitti, ja siksi myös maksettujen veroeurojen määrä, ei lisää tai vähennä kenenkään ihmisarvoa tai itsemääräysoikeutta – vaikka käytäntö yhteiskunnassamme on kovin toinen. 

Kaikki vanhemmat eivät ole omille lapsilleen parhaita. Maailmassa on paljon hyvää tarkoittavien vanhempien kärsineitä lapsia, oli sitten kyse halusta saada lapsi sopimaan yhteiskuntaan eli olemaan normaali, karaista lapsi elämän tosiasioihin tai helpottaa elämää siloittelemalla tietä turhaan. Useimmat näistä eivät tieten tahtoen vahingoita lastaan, mutta lopputulos on silti huono. Kasvatuksessa on parhaita, hyviä ja huonoja ratkaisuja, joita pitää voida kritisoida ilman henkilökohtaistamista ja uhriutumista. 

Kaikki vanhemmat eivät ole yhtä hyviä olemaan kotona lapsen kanssa. Toisille tulee tylsää, toisia ahdistaa, toiset ei vaan hallitse arjen pyörittämistä lapsen ehdolla. Tämä ei tee näistä ihmisistä huonompia tai toisarvoisia vanhempia, se tekee heistä huonompia kotivanhempia. Tällä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa, ja on takuulla paljon pariskuntia, joissa äiti on jäänyt kotiin perinteiden takia vaikka isän olisi parempi kotona. Toisaalta on yhtä paljon kökköjä koti-isiä kuin kotiäitejäkin ja tilanteita, joissa kumpikin vanhempi on yhtä kökkö kokoaikaisena kotivanhempana. Siksi on epärealistista ajatella, että jokaiselle perheelle paras ratkaisu olisi vanhempainvapaan tasaisesti jakaminen. 

Täystyöllisyys kahdeksan tunnin työpäivillä tulee olemaan tulevaisuudessakin täysin mahdotonta ja sen tavoitteleminenkin on typerää. Meillä on resurssit, teknologia ja täysi mahdollisuus tavoitella yhteiskuntaa, jossa ihmiset voivat elää täysipainoista, terveempää, tyydyttävää ja tuotteliasta elämää vähemmillä työtunneilla – sen sijaan meillä on yhteiskunta, jossa työssäkäyvät ovat ylityöllistettyjä, tyytymättömiä ja uupuneita sekä ennätyslukemat työttömiä, jotka ovat ahdistuneita, kyykytettyjä, halveksittuja ja täysin halukkaita tekemään töitä. Työtaakan jakaminen on oleellisempaa kuin uusien työpaikkojen luominen.

Talouskasvu on kestämätön ideologinen tavoite. Kasvu ja tuottavuus ovat mahdollisia vain rajallisesti, ja nytkin on jo ylitetty kestävän kehityksen rajat. Kasvu on lisännyt yhteiskunnan epätasa-arvoa, tuottavuus on lisääntynyt jatkuvasti mutta sen tulokset ovat kasaantuneet omistajille työntekijöiden sijaan: näiden asioiden tuloksena on tämänhetkinen taloudellinen epävakaus – ongelmaa yritetään siis korjata sitä aiheuttaneilla tekijöillä. Sen sijaan, että tähtäämme jatkuvaan kasvuun ja asioiden lisäämiseen, meidän pitäisi satsata kestävyyteen ja kertakäyttökulttuurin eliminoimiseen.