Älä sano näitä asioita viimeisillään olevalle naiselle.
Minulla oli kaksi toivetta synnytykseen, ei enempää: pitkään kotona ennen sairaalaan lähtöä ja perhehuone. Nyt kun 42 viikkoa tulee kohta täyteen ja käynnistys näyttää pakolliselta, ei toinen ainakaan toteudu. En ole oikeastaan koko raskauden aikana pelännyt synnytystä, mutta nyt kun sairaalassa olo tulee automaattisesti pidentymään ja komplikaatiot todennäköisemmiksi, alkaa koko ajatus ahdistaa koko ajan enemmän.
Mutta tämä ei ollut tämän tekstin pointti. Ajattelin listata tässä muutamia asioita, mitä hyvää tarkoittavat ihmiset sanovat, mutta jotka vain ketuttavat raskaana olevaa naista. Osaa en onneksi ole kuullut itse.
No sillä on siellä sitten niin hyvät olot, ettei halua pois. No tässä vaiheessa saisi kyllä kaverillakin olla tukalampaa, että sekin tahtoisi evakuoitua ja äkkiä. Äidillä kun ei ole enää kauhean hyvä olla.
Enää maks 2 viikkoa/viikko/ x päivää. Kun jokainen päivä on pitkä, ahdistava ja turhauttava, ne ovat loputtomia päiviä – öistä puhumattakaan.
Se tulee sitten kun on valmis. No mutta minä olen valmis, kiitos vaan. En onneksi ole kuullut tätä.
Nauti nyt. Nauti itse siitä, kun tuntuu että joku olisi monottanut jalkoväliin ja häntäluuhun, koko ajan itkettää ja jokaisen yöheräämisen jälkeen saat pelätä, ettet saa uudestaan unta tunteihin – ja kaikki tuntuu pahemmalta öisin. V
Se on kaikki sen arvoista, kun vauva syntyy. Kiitti nyt on syyllinen olo siitä, että ottaa päähän vaikka kaikki on hyvin. Kun jo valmiiksi tietää, että on typerää olla pahoilla mielin, kun kaikki on hyvin.
No jokojoko? Tuntuuko jo merkkejä? Kerron kyllä sitten ja mitä merkkejä? No ei ole käsi syntynyt enteenä, kiitos kysymästä. Alan tässä oikeasti harkita sitä, etten kerro kenellekään, kun vauva syntyy. Kiitos kun kävitte hermoille.
Ei ne vauvat ole sinne ennenkään jääneet. -.-
Vauvoilla on omat aikataulunsa. No voi ******. Minä en oikeasti melkein ikinä kiroile, mutta viimeisten viikkojen aikana ovat ärräpäät lennelleet yksinollessani aika tiuhaan.
Mitä sitten pitäisi sanoa? En tiedä, ehkei mitään. Harmitella vaan, ei yrittää lohduttaa. Älä kysy että joko. Jos itse et malta odottaa. mietipä miltä kyselyt toisesta tuntuvat. Tarjoa vertaistukea, jos toinen sitä haluaa, minä itse en sitä tahdo.
Mieluusti olisin puhumatta kenellekään siihen asti, että vauva on syntynyt, mutta koska se ei ole vaihtoehto, niin olisi ihan kiva, jos syntymättömyyden lisäksi ei ketuttaisi lähes jokainen ihminen, keneen pakon edessä törmää.