Juhanin tytöt

Lapsena, kun kehoni vasta lähenteli puberteettia, isoveljeni kaveriporukassa tuskin oli sellaista poikaa, josta en olisi sittemmin nähnyt edes kevyitä päiväunia. Kaikki ne olivat omalla tavallaan suloisia, mutta yksi oli ylitse muiden; Juhani. Uppouduin Juhanin silmiin ensimmäistä kertaa jo silloin, kun katseemme kohtasivat ensikertaa ja vieno ihastus voimistui vuosien myötä samaan tahtiin, kuin kehoni pyöreät muodot.

Oli vain yksi ongelma. Minä seurustelin yläasteelta mukaani tarttuneen rokkikukon kanssa, jonka mustalla lakatut kynnet ja silmien alle piirretyt kajaalit olivat täydellinen vastakohta maanläheiselle Juhanille, jonka ujo hymy oli vertaansa vailla. Lopulta, kun teinisuhde rokkikukkoon kariutui ja olin valmis tekemään peliliikkeeni Juhania kohtaan kuulin, että hän seurustelee.

Jos olisin ollut rohkeampi, olisin tiennyt, mitä tehdä, mutta sen aikaisella elämänkokemuksella vetäydyin syrjään ja katselin hiljaisena nurkassa, kuinka Juhani saapui kotibileisiin, pikkujouluihin ja illan istujaisiin aina uuden tytön kanssa – sellaista Juhanin seurustelu tuntui olevan. Olisin tehnyt mitä tahansa ollakseni edes yksi Juhanin tytöistä, mutta asioiden konkretiaan vieminen tuntui luonnottomalta, kun kyseessä oli veljeni tiiviiseen kaveriporukkaan kuuluva, pikku hiljaa pelimiehen mainetta kannatteleva nuori kolli.

Ja sellainen Juhanista todella kuoriutui. Juhani oli se, jonka kireästi ihoa vasten istunut t-paita lensi ensimmäisenä nurkkaan, kun kotibileiden musiikki voimistui ja humalaiset teinit huojuivat tanssahdellen salaa käytössä olleessa, jonkun tädille kuuluvassa kiinteistössä. Juhani oli se, joka aamuyöstä nuoli kermavaahtoa tyttöjen rintaliiven välistä ja joka täysi-ikäistyttyään toi koko baarin pöydän täyteen shotteja. Sitähän minä en ollut näkemässä, alaikäinen kun olin, mutta heti kun täytin 18 pääsin jälleen isoveljeni illanistujaisiin, jonne Juhani oli kuljettanut Poppersia, josta tuli hassu olo.

Juhanilla oli tyttöystävänsä – ja minulla varmaan poikaystävä – mutta en koskaan unohda Juhanin katsetta niinä iltoina baareissa, kun punainen strobo paljasti uteliaat silmät ja huuliaan yhteen purevan suun. Välillämme tuntui aina olevan jotain, vaikkei oikeasti ikinä mitään. Juhanin pelimiehen maine vaihtui panomiehen maineeksi ja minä vakiinnuin, ostin asunnon ja kuvittelin koko loppuelämäni avomieheni vaimona.

Mutta sitten tuli ero. Olin rikki, koska olin jo kuvitellut asioiden etenevän tietyllä tavalla. Luulin, että pelimerkit olivat jo selvät, mutta elämä halusi opettaa, ettei mikään tässä maailmassa mene niin kuin kuvittelisi.

Eräänä kesäyönä – jo valmiiksi hieman humalassa – saavuin isoveljeni syntymäpäiväjuhliin taksin kyyditsemänä. Olin tulossa toisista juhlista, mutta sukurasitteen vuoksi halusin vielä ennen vuorokauden vaihtumista käydä onnittelemassa veljeäni syrjäisellä vuokramökillä, jonka pihapiiriin kuului myös myöhemmin erittäin tunnelmalliseksi osoittautunut pihasauna. Juhani kuului juhlaseurueeseen – ja niin kuului Juhanin tyttöystäväkin – tietysti, ja minä elin sinkkuelämääni ja yritin pitää näppini erossa tuosta vastustamattomasta panomiehestä. Panomiehestä, jolla oli taas uusi tyttö kierroksessaan.

Me kaikki paistoimme makkaraa ulkona, kun Juhanin tyttöystävä kävi pussaamassa tätä ja toivotti kaikille hyvät yöt. Oli aamuvuoro tulossa, joten hänen oli mentävä. Tuijotin nuotion liekkejä, enkä voinut olla ihan varma ylettyivätkö ne korventamaan sieluani sydämen kohdalta. Sattui, mutta näin tämä oli aina mennyt – kun minä olin vapaalla jalalla, Juhani seurusteli, ja kun Juhanilla ei ollut ketään, minulla oli.

Veljeni halusi, että kävisin saunalla kurkkaamassa kiukaan tilanteen ja minä tein työtä käskettyä. Kulkiessani saunalle otin tölkistäni kulauksen, sitten toisenkin, ja kun loppu viimein millään ei ollut enää mitään väliä, otin pihasaunan naulasta vanhan raidallisen kylpytakin, joka sai lämmittää minua viilenevässä kesäyössä, jossa juhlamekko ei enää tarjonnut riittävästi lämpöä.

Palatessani nuotiopaikalle muut olivat menneet jo sisälle lämmittelemään, mutta Juhani istui pölkyn päällä yksin. Tuijotti mietteliään oloisena liekkeihin, eikä sanonut sanaakaan. Hän piteli käsissään grillipihtejä, mutta kaikki grilliherkut olivat jo uponneet parempiin suihin, eikä ritilällä ollut enää kuin hiiltyneitä rasvanokareita. Mietin hetken kauempana, kehtaanko häiritä, mutta en voinut vastustaa Juhanin magneetin lailla minua puoleensa vetävää voimaa ja niinpä istuin pölkyn toiseen päähän.

Juhani oli ajatuksissaan, ei liikahtanutkaan. Hän vain tuijotti liekkeihin, enkä voinut ollut varma, oliko kyseessä niin vahva humalatila vai jokin suurempi kaiho. Minun teki mieli sanoa jotain, mutta en tohtinut häiritä. Tartuin pölkyn vierellä maassa makaaviin muovisiin grillipihteihin ja napautin ne terävästi yhteen niin, että niiden napsahdus olisi voinut jäädä kaikumaan kesäyöhön kuin kuikan huuto usvaisella järvellä.

Napsahdusta seurannut hiljaisuus ei kestänyt loputtomiin, sillä Juhani vastasi napsauttamalla käsissään kannattelemansa teräspihdit tiukasti kiinni. Innostuin niin, että vastasin heti perään napsauttamalla omiani kahdesti.

Ja Juhani vastasi. Yhdellä napautuksella. Minä sitten kahdella, ja niin me jatkoimme. Juhanin lasittunut katse vaihtui siihen ilmeeseen, josta tunnistin tutun pilkkeen silmäkulmassa ja pikkuhiljaa viivasuora suu taittui hymyyn. Sitten Juhani avasi suunsa, katsettaan lieskoista irroittamatta:

– Pitäisi varmaan se sauna käydä kurkkaamassa, oliko siellä puita?

Juhanin matala ääni sai minut miltei kehräämään, vaikka kysymys oli arkinen.

– Oli siellä, vaikka lisääkin voisi kyllä viedä.

Juhani ei irrottanut katsettaan tulesta, mutta nyökkäili pohtivan näköisenä.

– Tuletko mukaan saunalle? hän sitten kysyi.

En tiennyt mitä minun olisi pitänyt vastata, sillä jos en olisi istunut aloillani, polveni olisi pettänyt altani. Tunsin kuuman lehahduksen jalkojeni välissä, kun mietin, kuinka lähekkäin minä ja Juhani joutuisimme olemaan pienissä saunatiloissa, joissa muutenkin loppuisi happi.

Katsoin olkani yli vuokramökin ikkunaan, jonka takana kelmeän lämpimässä valossa veljeni ja muut nauroivat jonkun kertomalle hauskalle jutulle. Sitten loin katseeni Juhaniin, joka käänsi katseensa minuun ja niin minä taas upposin hänen silmiinsä.

Kuin sanattomasta sopimuksesta lähdimme kävelemään kohti pihan perällä odottavaa pihasaunaa, minä kylpytakin helmat juhlamekkoni yllä heiluen. Samalla, kun taakse jäävän nuotiopaikan lieskat heittivät viimeisiä kipinöitään ilmaan tunsin, kuinka sydämeni tahti kiivastui, mitä lähemmäksi pihasaunaa saavuimme. Juhani irtaantui polulta puusuojalle, mutta palasi pian sylillinen puita mukanaan tarttuen lopulta pihasaunan ovenkahvaan. Juhani avasi minulle oven, mutta välttelimme toistemme katseita. Menin sisälle edeltä ja huomasin, kuinka Juhani vilkaisi vielä merkitsevästi taakseen, ennen kuin sulki oven perässämme.

Joku oli jättänyt pukuhuoneeseen isot pullonpohjasilmälasit, joissa oli vahvat mustat sangat ja tuskin lainkaan vahvuuksia. Purin jännitystäni asettelemalla silmälasit päähäni ja hölmöilemällä ne päässäni samalla, kun aloin kuulostelemaan saunan pesästä kantautuvaa lupaavaa rätinää. Kurkistin pesään vieraat silmälasit nenälläni ja huomasin, että kuiville puille olisi pikainen tarve. Lämpötila oli laskenut huolestuttavasti siihen nähden, että osa vieraista odotti vielä omaa saunavuoroaan. Olin kertomassa havainnoistani ääneen, mutta samalla kun käännyin Juhanin puoleen, hän otti minut syleilyynsä ja suuteli, eikä sillä hetkellä mikään ollut enää epäselvää.

Vastasin kiihkeään suudelmaan ja annoin sormieni liukua Juhanin karhealla parransängellä – sellaisella, jonka enemmän tunsi, kuin näki. Huomasin, kuinka kehoni valmisteli minua tulevaan ja painoin itseäni Juhanin pullistelevaa sepalusta vasten. Juhanin koko olemus tuntui juuri niin ihanalta, kuin olin villeissä unelmissani kuvitellutkin ja minusta tuntui, etten voinut saada hänestä tarpeekseni.

Ahmin Juhanin pehmeitä huulia samaan aikaan, kun peruutin pienin pienin askelin kohti lauteita. Työnsin saunajakkaran lauteiden alle pohkeellani ja Juhani nosti minut istumaan hieman korkealle sijoitetulle keskilauteelle. Käteni hieroi farkkujen pulleaa sepalusta, kunnes Juhani ei enää voinut odottaa, vaan avasi vyönsä, nappinsa ja vetoketjunsa, minkä jälkeen hän jatkoi laskemalla kylpytakin yltäni. Mekko sai jäädä, eikä stay up -sukatkaan haitanneet, kun Juhanin käsi lähti harhailemaan haarovälissäni raottaen sitten pikkuhousujani määrätietoisesti reitiksi patukalleen.

Katseemme kohtasivat vasta, kun Juhani työntyi sisälleni ensimmäistä kertaa. Hengitykseni salpaantui ja aika pysähtyi hetkeksi: tuijotimme toisiamme, kuin olisimme hetkeksi palanneet takaisin maan pinnalle, mutta vain siksi aikaa, että saisimme ponnistettua saunan lattialta uudet vauhdit takaisin pilviin, seitsemänteen taivaaseen. Juhani etsi juhlamekkoni sisuksista pakaroiltani paikan käsilleen ja veti sitten itseään ulos vain työntyäkseen takaisin sisään uudelleen ja yhä uudelleen. Me jatkoimme, eikä mikään voinut pysäyttää vuosia padottua himoa. Juhani oli täydellinen, juuri niin täydellinen kuin olin aina kuvitellutkin.

Juhani liikkui ihanasti liukkailla pinnoillani ja minä tunnustelin käsilläni hänen leukaperiään, niskaansa, hartioita, selkää, lantiota ja pakaroita samalla, kun hän liikkui. Olin onneni kukkuloilla miehen tehdessä tasaisia työntöjään, joiden aikana täydellisen muodon omaava patukka hieroi minua juuri oikealla tavalla. Tunsin, kuinka lihasteni supistelu yltyi ja kuinka nuotiopaikalla jalkojeni välissä käynyt kuuma lehahdus voimistui voimistumistaan. Juhani jatkoi, kehoni jännittyi ja lehahdus voimistui kutkutellen koko vartaloa navan alta pitkälle selkärankaan saakka. Kaikki aistini voimistuivat, Juhani jatkoi työntöjään, puristi otettaan pakaroistani ja lihasteni supistelu voimistui räjähdysmäiseksi tunteeksi, joka sai minut voihkaisemaan hallitsemattomasti.

Juhani hiljensi tahtiaan ja veti liukkaaksi käyneen patukkansa ulos. Hän kumartui tarttumaan lauteiden alle siirrettyyn saunajakkaraan ja veti sen esille.

– Istu tuohon, hän sanoi hiljaa ja hieroi komeassa erektiossa pysyttelevää elintään. Istahdin jakkaralle ja olin aikeissa ottaa pukuhuoneesta löytämäni silmälasit pois päästäni, mutta Juhani pudisteli päätään ja kuiskasi ”älä” ja niinpä minä istuin alalauteella vieraat silmälasit päässäni samalla, kun Juhani kosketteli peniksensä kärjellä huuliani, jotka pian ahmaisivat elimen suuhuni.

Katsoin pullonpohjalasien takaa miestä, joka hymyili tyytyväisenä, sulki sitten silmänsä ja nojasi päällään kevyesti taakse. Haukoin miestä suuhuni ensin maltillisesti, mutta vuosien taakka ei antanut armoa ja niinpä tahtini kiihtyi ahnaaseen ja eläimelliseen suihinottoon.

Nuolin, lypsin ja livoin, kunnes huomasin Juhanin pakaroiden jännittyneen ja lopulta kiihtyvät huokailut purkautuivat suuhuni tulvan lailla, antamatta mahdollisuutta edes sylkeä, sillä en halunnut vaarantaa juhlamekkoni arkoja materiaaleja.

Kun patukka hetkeä myöhemmin pakeni huuliltani, saunaan jäi vain syvä hiljaisuus. Pimeys oli laskeutunut kesäyöhön, eikä saunan pesässä riittänyt enää tulta sen enempää, kuin lämpöäkään. Kipinät eivät enää lennelleet, mutta tunnelma oli lämmin ja seesteinen. Juhani ei sanonut mitään, pakkasi vain itsensä takaisin housuihinsa. Kiinnitti vetoketjun, napin ja vyön ja kumartui saunan tulipesän äärelle sytyttämään sitä uudelleen. Minä hain oven pielestä puut ja katsoin, että liekit saatiin taas lyömään ja lämmittämään ja niinpä me jatkoimme yhtä matkaa sisälle vuokramökkiin yhteinen salaisuus mukanamme.

– Saunaan voi nyt mennä, Juhani totesi saapuessamme mökkiin ja paukauttaessaan ulko-oven kiinni perässämme.

– Hei te löysitte mun silmälasit, onpa kiva, joku minulle tuntematon juhlavieras huudahti iloisesti.

– Juu nää oli saunalla, sanoin ja ojensin lasit suoraan päästäni samalla, kun pyyhkäisin ranteellani yksinäisen pisaran suupielestäni.