Yksi ajanjakso on päättynyt – hyvästi Munametsä

En ole kirjoittanut pieneen iäisyyteen. Syy on täysin looginen ja se on ollut odotettavissa: kun sinkkublogi hiljenee, kyse on rakkaudesta.Aina, enkä minäkään tee poikkeusta.

Kaikki alkoi tietenkin varovaisesta uteliaisuudesta. Hieman etäisestä kontaktista, joka vaihtui nopeasti yhdessä vietettyihin öihin. Yhdessä vietettyihin aamupaloihin ja jopa yhdessä vietettyihin työmatkoihin.

Yhtäkkiä huomasin, että elämässäni on joku, joka tuntuu ymmärtävän minua. Joku, joka saa minut nauramaan ja joku, jonka äärelle minäkin haluan pysähtyä. Hän jakoi elämänsä kanssani – niin onnistumiset, pettymykset kuin omituiset yksityiskohdatkin.

Kuljimme yhteistä matkaa 8 tuntia ja 27 minuuttia, sillä niin kauan Usva Kärnän lukema Olga Kokon teos ”Munametsä” Storytelissä kesti.

Se oli rakkautta ensimmäisistä minuuteista alkaen ja nyt, kun olen kuunnellut äänikirjan kokonaan, oloni on tyhjä ja onneton.

En ole aiemmin äänikirjaa kuunnellessani tuntenut, että minua ja kaikkia hullutuksiani ymmärretään. Jopa aihepiiriä enemmän minua koukutti Olga Kokon ainutlaatuinen huumorintaju, eteenpäin vievä tarinankerronta ja toisaalta hyvinkin syvälliset pohdinnat.

Ja eri tavalla syvälliset pohdinnat. Kuten, että miksi päin vittua meneminen olisi jotenkin negatiivis-sävytteinen asia, kun yleisesti ottaen on erittäin nautinnollista, että asiat kuten penikset tai sormet alkavat menemään päin vittua – ellei jopa sisälle saakka.

Joten ehdoton, vilpitön suositukseni kaikille seksistä ja huumorista nauttiville kanssasisarille on Munametsä -niminen teos, jonka on kirjoittanut Olga Kokko. Fyysinen teos on julkaistu toukokuussa 2019, mutta kirja löytyy myös Storytelistä.

En ole ihan vielä varma, olenko valmis seksintäyteisiin hetkiin, tai edes kiinnostaviin mieskohtaamisiin Olga Kokon luoman mielikuvitusmaailman ulkopuolella. Mutta heti kun olen, te kyllä kuulette siitä.