Synnytys& kivunlievitys

Hellurei! 

Täällä vietetään tänään vauvan synttäreitä, sillä ikää on nyt plakkarissa huimat 34 viikkoa! Aika rientääpi. 

En ole paljoa kirjoitellut synnytyksestä tänne blogiin, sillä koen että se on hyvin henkilökohtainen asia, mutta toisaalta onhan se ”melko” iso osa myös tätä koko raskausprosessia joten ajattelin hieman avata ajatuksiani sen suhteen. Korostan edelleenkin että nämä ovat vain minun ajatuksiani synnytyksestä:) 

Vierastan hieman melko tyypillistä suomalaista ajatusmallia että synnytykseen ei voi varautua mitenkään, ei voi harjoitella ja ikinä ei tule tietämään miten se tulee menemään. Joo, totta on että me emme pysty suunnittelemaan täydellistä synnytystä ja kontrolloimaan sen tapahtumia, ja aina on mahdollista että tapahtuu mitä vaan ja kaikki vähäisetkin suunnitelmat mitä olet miettinyt synnytyksen suhteen eivät tule toteutumaan kaikissa tilanteissa. Itselläni on oikeastaan yksi ainut toivomus synnytyksen suhteen ja se on että synnytys olisi turvallinen tapahtuma ja vauva saapuisi maailmaan hyvinvoivana ja terveenä. En yritä sen kummemmin manipuloida tai muuttaa tilannetta, koska tiedän että kehoni (niinkuin suurimman osan naisista kehot) on luotu tähän prosessiin ja vauva tietää myös luontaisesti kuinka toimia synnytystilanteessa nykytutkimuksen valossa. 

Itseäni on auttanut kovasti perehtyminen synnytyksen luonnolliseen kulkuun ja ns. tekniseen tietoon kuinka kehoni tulee toimimaan synnytyksessä. Ja onhan se aika uskomatonta miten luonto on päättänyt ottaa tämän asian hoitaakseen. Erityisesti jos sinua jännittää tai pelottaa synnytys kovasti suosittelen tutustumaan ja lukemaan synnytysprosessista, se on loppujen lopuksi yksi maailman luonnollisimmista tapahtumista. Olen myös onnistunut olemaan kuuntelematta naisten kauhutarinoita synnytyksistä ja lähinnä jutellut ystävieni kanssa heidän positiivista kokemuksistaan sekä lueskellut ja katsellut videoita positiivisista synnytyskokemuksista. Kukin saa lukea ja kuunnella mitä haluaa ennen synnytystään, mutta itse koen etten tarvitse negatiivisuutta tai kauhukertomuksia elämääni tällä hetkellä. Kun keskittyy positiiviseen negatiivisen sijaan niin yhtäkkiä sitä huomaa että suurin osa ihmisten kokemuksista on melko positiivisia kokemuksia:) Uskon vahvasti visualisaatioon ja sen voimaan ja vaikkei siitä meidän länsimaisessa lääketieteessä varsinaisesti uskota olevan hyötyä synnytyksessä en usko että siitä on mitään haittaakaan ja sen todistavat monet muutkin synnytyksen jo läpikäyneet naiset. Edelleen suosittelen lämmöllä tutustumaan Dr. Gowri Mothan kirjaan Gentle Birth, jossa yhdistellään taidokkaasti länsimäista ja itämaista lääketiedettä ohjaten kohti parasta mahdollista synnytyskokemusta. 

Mielestäni olisi myös kummallista jos en mitenkään valmentautuisi synnytykseen, sillä tuleehan se olemani tähän astisen elämäni suurin koitos. Sitä on monesti verrattu kun juoksisit kolme maratonia putkeen. No, tuskin harva lähtisi maratonillekaan täysin varustautumatta joten en näe syytä miksi myös synnytykseen ei valmistauduttaisi niin fyysisesti kuin henkisesti. Tottakai on tärkeää tehdä hankintoja vauvalle, mutta yhtä tärkeää on mielestäni myös valmentaa itseään itse synnytyskokemukseen. Synnytys on fyysisesti niin äärimmäisen rankka kokemus ja en usko että hyvästä fyysisestä kunnosta ja henkisestä valmentautumisesta on ainakaan mitään haittaa. 

On myös tehokasta valmentautua fyysisesti nimenomaan odottaville äideille suunnatuissa ryhmissä ammattilaisten kanssa, koska he tietävät mitä naisen keho tarvitsee juuri erityisesti synnytystilanteessa. Mihin itse olen keskittynyt on pakara ja käsilihakset (jaksaa kannatella kehoaan eri ponnistusasennoissa), syvät vatsalihakset, lantionpohjanlihasten vahvistaminen ja erityisesti niiden rentouttaminen (ponnistustilanteessa lantionpohjanlihasten täytyy olla täysin rentoina, myös avatumisvaiheessa supistuksia voi helpottaa että lantionpohjanlihakset ovat rentoina), meditaatio ja erilaiset hypnoosiäänitteet auttavat siirtymään helposti rentoon tilaan jota voi hyödyntää erityisesti avautumisvaiheen alkupuolella ja muutenkin henkinen valmennus jossa uskot ja luotat omaan kehoosi ja kykyysi synnyttää lapsesi luo uskoa omaan kykyysi selviytyä tilanteesta. On myös hyvä tiedostaa mitä synnytyksen eri vaiheissa tapahtuu ja miten esim. eri hormonit toimivat silloin kehossasi. Monesti esim. ihan avautumisvaiheen loppupuolella (jonka sanotaan olevan useasti se fyysisesti vaikein osuus äideille) juuri ennen ponnistamisvaihetta tulee äidin kehoon valtava adrenaliiniryöppy joka aktivoi fight or flight- toiminnon kehossa ja saattaa saada äidin paniikkiin, aiheuttaa kuolemanpelkoa ja tunteen että nyt täytyy päästä pakoon tästä tilanteesta. On hyvä tiedostaa että tällaista voi tapahtua ja vaikket itse pystyisikään tilanteessa rauhoittamaan itseäsi tiedostaa esim. partnerisi tämän ja osaa auttaa ja tukea sinua yhdessä osaavan kätilön kanssa. 

Mistä halusin varsinaisesti kirjoittaa on erilaiset kivunlievitysmenetelmät, joita olemme yhdessä mieheni kanssa miettineet että käytän/käyttäisimme synnytystilanteessa. Ennen raskaaksi tuloa oli kuvani synnytyksestä hyvin Hollywood elokuvamainen; vedet menee jossain julkisella paikalla (mielellään vielä jonkun tuntemattoman mokkakenkien päälle), rynnätään sairaalaan, huudetaan ja kiljutaan, maataan sängyllä selällään jalat auki ja huudetaan hieman lisää ja hetken päästä ulos tupsahtaakin vauva (joka näyttää noin 3 kk ikäiseltä). 

No, ilmeisesti synntytys ei noin yleensä mene ihan tällä kaavalla. Joillain tietysti menee, ja syöksysynnytyksiä sattuu, mutta ilmeisesti hieman harvemmin kuin leffoissa annetaan uskoa. Eli avatumisvaihe joka on synnytyksen pisin, ja saattaa ensisynnyttäjillä kestää muutamista vuorokausista muutamiin tunteihin on se vaihe johon kannattaa varautua ja miettiä miten sitä omaa oloaan haluaa sitten helpottaa. 

Mutta tässä hieman listaa luonnonmukaisista kivunlievitysmenetelmistä joita uskon ainakin yrittäväni käyttää kun synnytys käynnistyy. Suurinta osaa voi käyttää sekä kotona että sairaalassa ja oma toiveeni olisi olla kotona niin pitkään kuin mahdollista, sillä uskon että tuttu ja turvallinen ympäristö myös nopeuttaa synnytystä ja auttaa sen etenemistä omalla painollaan. Mutta mikäli jostain syystä joudun lähtemään sairaalaan jo todella aikaisessa vaiheessa niin ei sekään kaada maailmaa, olen varautunut myös siihen. Niin ja nyt puhun siis tilanteesta jossa synnytykseni olisi oletettavasti normaali alatiesynnytys. Tällä hetkellä vauva on täysin optimaalisessa synnytysasennossa lääkärin mukaan, joten toivotaan että hän siellä myös pysyy:) (Tosin tähänkin asiaan pystyy itse paljon vaikuttamaan) 

• Creative Healing hierontaa miehen tekemänä. (Erityisesti alaselkään ja lantion alueelle) 
• Jumppapallon päällä lantion heiluttelua, lepäilyä etc. 
• Akupisteiden painantaa (mies tekee kotona ja mahdollisesti asian osaava kätilö sairaalassa) 
• Aquarakkulat/tens-laite (sairaalassa)
• Lämmin suihku/ kylpy
• Hypnoosi ja meditaationauhojen kuuntelu 
• Eri asentojen kokeilu (kontallaan olo, vasemmalla kyljellä makaaminen, lantion heiluttelu jumppapallon avulla)
• Synnytystanssi/ lantionheiluttelu (auttaa vauvaa laskeutumaan oikeaan synnytysasentoon, voi helpottaa supistusten aikana tuntemuksia)
• Äänteiden käyttö apuna hengityksen rauhoittamisessa ja kohdun rentoutuksessa
• Syvä ja rauhallinen hengitys
• Gua sha- hierontatekniikka
• roikkuminen synnytysliinassa/kantoliinassa (näin saa rentoutettua kehon ja painovoima tekee tehtäväänsä vauvan laskeutumisen suhteen) 
• Pitämällä oman mielen positiivisena katsomalla esim. mukavia leffoja ja kuuntelemalla musiikkia
• Kävely ulkona tai rappusissa
• Halailu ja läheisyys (vapauttaa luonnollista oksitosiinia kehoon joka nopeuttaa synnytystä)
• Visualisointi vauvan laskeutumisesta alaspäin kehossasi

Tässä nyt ainakin jotain keinoja joita olen ajatellut kokeilevani supistusten alkaessa. Saa nähdä sitten mitkä toimivat käytännössä ja mistä en tykkää. Todella vaikea arvioida tykkäänkö esim. kosketuksesta synnytyksen aikana ja tietysti sekin voi muuttua kovasti tilanteen edetessä. Ja mikäli niin sairaalassa haluan niin en ole kieltänyt itseltäni mitään lääkkeellisiä kivunlievityksiä, eli ilokaasut, puudutteet ja epiduraali ovat myös täysin mahdollisia ja luultavasti tulenkin niitä jossain vaiheessa haluamaan. Sen näkee sitten:)

Tässä siis hieman omia ajatuksiani sekä synnytyksestä että kivunlievityksestä näin muutamia viikkoja ennen synnytystä. Tulen varmasti sitten synnytyksen jälkeen kirjoittamaan mitä noista keinoista käytin ja kertomaan lisää omia ajatuksiani. Mutta minusta on suotavaa että annetaan myös meille vielä synnyttämättömille naisille mahdollisuus pohtia tilannetta ja kertoa omia ajatuksiamme vapaasti, valitettavasti liian usein olen törmännyt kommentteihin joissa jo synnyttäneet naiset sanovat ”että ihan turhaan sitä pohtii etukäteen, ei mihinkään voi kuitenkaan vaikuttaa jne” ja hieman vähätellään jos joku on ottanut asioista selvää etukäteen ja valmistautunut. Kukin tyylillään ja kaikkien meidän synnytyskokemus tulee olemaan uniikki, sitä ei voi kukaan viedä meiltä pois:) 

Ihanaa torstaita! <3 

 Kuvan on ottanut kotoamme Dominika Montonen-Koivisto.