Tunnustuksia
Hei!
Toivottavasti teillä on ollut ihana viikonloppu! Ehkä joku on jopa päässyt terassillekin jo ekaa kertaa? Jos haluaa niin mun puolesta saa nauttia lasin kuohuvaa, olin vähän kateellinen ihmisille Mattolaiturin terassilla eilen kun itse tallustin ankkakävelyllä eteenpäin..
Mutta tulin kirjoittamaan tänne tunnustuksia tänään. Tuntuu hurjalta kun olen kategorisoinut tämän blogin mammablogiksi ja sitten kirjoittelen tänne tällaisia juttuja. Niin, että kun minä en edes oikeasti tykkää kauheasti lapsista. En ole ikinä suuremmin ihastellut lapsia, jotkut vauvat on tosi söpöjä mutta niin ajattelen myös koirista. Ja laukuista. Ystävieni lapset ovat yleensä ihania, koska niin ovat ystävänikin. Mutta tuntemattomat lapset kadulla eivät aiheuta minussa oikein mitään reaktiota (paitsi ne tosi söpöt vauvat joilla on ihanat vaatteet). Luulin että hormonit olisivat jotenkin sekoittaneet (tämänkin) homman nyt raskausaikana, mutta ei. En vain ole lapsi-ihminen ja piste.
Oma pikku myttymme tulee minusta tietenkin olemaan maailman ihanin ja suloisin. Vielä en tosin osaa häneen suhtautua niin ihmismäisesti mutta tunnen jo yhteyden meidän pikku neidin kanssa ja musta tuntuu ettei hänelle ole niin väliksi ettei äiti ole maailman ”äitimäisin”. Mies lupautui onneksi jo hoitamaan hiekkalaatikko touhut neidin kanssa, yritin tosin ehdottaa että eikö voida vain olla kertomatta lapselle mikä hiekkalaatikko on ja skipata ne kokonaan. Ei tainnut ihan mennä läpi.
Neuvolassa kyseli tuossa myös taannoin että onko meillä isovanhemmat lähellä ja voivatko he sitten auttaa tarpeen tullen. Noh, mitäpä tuohon nyt vastaisi, kyllä heistä apua aivan valtavasti on, tosin ei ehkä sitä perinteisintä ”mummola” apua. Tuleva mummi soitteli juuri Jenkeistä missä oli ollut Lulu Lemonilla shoppaamassa Jordanian Kuningatar Ranian kanssa (siinä sivussa myös kokoustanut mm. Maailmanpankin ja YK:n kanssa tms.) ja tuleva ukki taas oli bilettänyt aamuun asti jääkiekkojoukkueensa mestaruutta. Milloin minä olen bilettänyt aamuun asti? Öö ehkä 22-vuotiaana viimeksi. Joten ei tämä muukaan perhe ihan perinteiseen muottiin sovi, ei tarvitse siis kauaa miettiä mistä olen geenini perinyt. Tosin, tällä menolla tytöllä on hyvät mahkut päästä baariin jo reippaasti alaikäisenä ukkinsa seurassa, how cool is that! Miehen puolelta on sitten onneksi ne hieman perinteisemmät ja aivan mahtavat isovanhemmat. 😀
Mutta jotta tämä postaus olisi vieläkin sekavampi niin sain jostain syystä päähäni että meidän täytyy tänään lähteä käymään messukeskuksessa Lapsimessuilla. Anteeksi mitä, luulin itsekin tulleeni hulluksi. No, ne on kyllä parasta mahdollista ehkäisyvalistusta ja vauvakuumetta ehkäisevää toimintaa jos joku blogiani lukeva nyt sellaista sattuu kaipaamaan. Ziisus, pienoista paniikkia kun olet raskaana viikoilla 39+3 ja tajuat että se on menoa nyt ei tätä hommaa voi enää estääkään.. No, ostettiin metrilakua ja se oli hyvää. Tosin tajusin tietenkin lakua napostellesani että raskaanahan ei saa syödä lakua ja siellä minä kuljin maha pystyssä punamusta lakupötkö suusta roikkuen keskellä äitilaumaa ja tunsin aivan varmasti jokaisen syyllistävän katseen, jaiks. Ei tosiaan kovin kauaa siellä viihdytty, lähdettiin etsimään Stokkan herkkuun tryffeliöljyä. Herkussa vaelsi lattialla onnellisen näköinen vauva kontaten ja tutkien kaikkea mitä maasta löytyi. (Lapsi oli tietenkin isän seurassa, yleensä äitien kanssa vauvoja ei näe kaupan lattioilla) Muistin että vietin itsekin siskojeni kanssa lapsuuteni kaupassa ja kaupan lattialla ja kuinka kivaa se oli. Eli ehkä me kehitetään omat seikkailumme meidän lapselle meidän omalla tyylillä.
Loppuilta on sujunut herkutellessa ja nauttien kodin rauhasta ja hiljaisuudesta. Mies teki aivan mielettömän hyvää tryffelipastaa ja jälkkäriksi herkuttelin Kolmen Kaverin vadelmavalkosuklaa jätskillä johon lisäsin vielä extra vattuja ja valkosuklaata, nam nam!
Eli tästä blogista ei edelleenkään löydy vuosisadan mammavinkkejä valitettavasti ja tekstit muuttuvat sitä sekavammiksi mitä enemmän raskausviikkoja kasaantuu!
Ihanaa sunnuntain jatkoa, pus! <3