Cactus days

Vaikka yleisesti ottaen raskaana olo on ihanaa ja kaikki vaivat, pahat olot ja muut negis fiilikset häviää sen faktan alle että kasvatat sisälläsi uutta elämää, omaa lastasi. Suurimmalle osalle naisista tämä on elämämme upein kokemus. 

Mutta on päiviä jolloin edes tieto tästä uudesta pienestä ihmeestä mahasi sisällä ei tee oloasi paremmaksi, kärsit niin sanotusta raskaus kaktuspäivästä. 

Aamulla peilistä tuijottaa kiukkuinen ja turvonnut naama, nälkä kurnii mahassa eikä todellakaan jaksaisi alkaa pilkkoa vihanneksia ja hedelmiä smoothieta varten. Viikonlopun jämäsuklaat kaapista maistuu paljon paremmalta. Olo on kuin jättiläismäisellä valaalla ja olet niin kyllästynyt kulkemaan joogahousuissa ettei mitään järkeä. (Sekin päivä tulee eteen) 

Vauva mahassa potkii ilkeästi kylkeen ja tekisi mieli käskeä sitä kiukkuisena lopettamaan, mutta auttaako se, no ei tietenkään. Purat sitten mieluummin kiukkusi viattomaan mieheesi. 

Olet kuvitellut urheilevasi ja olevasi muutenkin tehokas mutta ainut mitä haluat tehdä on maata sohvalla ja syödä lakuja. Lakuja ei saisi syödä ja sohvalla makoilu ei onnistu koska makuuasennossa tulee huono olo ja heti kun löytyy joku siedettävä asento täytyy lähteä raahautumaan vessaan. Kiukuttaa vähän lisää. Lopulta hormonit ottaa ylivallan tilanteesta ja järjestät kiukkuitku kohtauksen, itket ettei sinusta ole tähän ja olet huono äiti jo nyt kun olet vihainen vasta mahassa olevalle vauvalle etkä ole syönyt yhtään vihreää asiaa koko päivänä. Mies rauhoittaa ja kehuu, et usko sanaakaan, kiukuttelet vähän lisää.

Tunnin päästä jotain tapahtuu, olo muuttuu taas seesteiseksi ja positiiviseksi. Potkut mahassa tuntuvat maailman ihanimmilta ja olet täynnä rakkautta. Et olekaan enää huono äiti ja mieskin on taas mielestäsi oma rakastava itsensä. 

Raskaus- tunteiden sekametelisoppaa. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Ja ei, en ole myöskään huono äiti, vain tavallinen ihminen tunteideni kanssa. 

Ollaan armollisia itsellemme naiset! 

xx

Jenna

ps. kirjoitin postauksen eilen, mutta en jostain syystä saanut sitä julkaistua. Tänään postauksen läpi lukiessani tuntuivat nämä ajatukset absurdeilta sillä peilistä tuijotti raskaushehkuinen naama ja mieli oli pirteä kuin kolmen viikon rantaloman jälkeen! Heh, tällaista tunteiden vuoristorataa tämä on:D