Life is good

Hei ihanat! 

Tiesittekö että vauvaelämä on todella hektistä? Tai että ainakin siitä saa tehtyä sellaista niin halutessaan! Tämä viikko on ollut niin täynnä ohjelmaa meillä että huhuh. Meidän neiti on nyt kyllä käynyt jo vaikka missä ja on kyllä niin leppoisa vauveli ja viihtyy kyllä ihan joka paikassa minne hänet viedään. On ollut myös ihanaa huomata itse kuinka helppoa nyt jo on liikkua meidän kuukauden vanhan tytön kanssa eri paikoissa. Ekalla kerralla julkisella paikalla jännitin niin kovasti ja pelkäsin että eikai se vaan ala itkeä ja apua jos imetys ei onnistu kun ei olla kotona jne, mutta on ollut hienoa huomata miten hyvin kaikki menee ja joskus jos ei mene niin hienosti niin siitäkin ollaan selvitty! Hyvä me, ollaan huippu tiimi:) 

Tällä viikolla oltaan käyty mm. Mommy&Me:ssä aivan ihanalla osteopaatilla joka käsitteli beben ja totesi että hänen kehossaan ei ole mitään pahempia jännityksiä tai lukkoja joita vauvoille monesti voi jäädä synnytyksestä, onhan se heillekin melko raju kokemus. Halusin alunperin käydä osteopaatilla, sillä olin huolissani tytön pään toispuoleisuudesta, hän haluaa kääntää päätään vain omalle oikealleen. Osteopaatti totesi että se on hyvin normaalia tässä vaiheessa ja monesti häviää siinä vaiheessa kun vauva alkaa enemmän kiinnittää huomiota ympäröivään maailmaan ja oppii kannattelemaan päätään.

Osteopaatti sessio oli myös muutenkin todellinen terapiasessio, oltiin siellä molemmat miehen kanssa ja jäätiin juttelemaan pitkäksi aikaa ylipäänsä vanhemmuudesta ja mm. isyydestä ja kuinka sen merkitystä ei aina muisteta arvostaa. Monesti ollaan niin keskittyneitä raskauteen, synnytykseen ja sen jälkeen äitiin ja vauvaan että isät jäävät täysin vaille huomiota niinkin isossa prosessissa kuin isäksi tulemisessa. He saattavat kokea jäävänsä jalkoihin ja olevansa jopa turhia koko prosessissa. Mielenkiintoinen keskustelu saatiin aikaiseksi ja laittoi minutkin pohtimaan suhtautumistani asiaan uudestaan. Arvostan omaa miestäni niin suunnattomasti tällä hetkellä ja rakastan häntä vain entistä enemmän kun näen miten upea isä hän on tyttärellemme. Tietysti suhteeseen tulee myös isoja uusia haasteita tässä tilanteessa ja täytyy myöntää että välillä on ollut hyvinkin hankalaa, mutta suurin syy taitaa olla äiti ja entistä enemmän sekoilevat hormonit, ainakin meidän perheessä… Osteopaatti myös mainitsi että lapsen syntymä aktivoi naisen aivolohkossa täysin uusia osa-alueita ja toisaalta ns. sammuttaa joitain ennen käytössä olevia osa-alueita. Ja tältä kyllä tuntuukin.. 

Tänään olimme sitten Organic Spiritissä Lauttasaaressa (Kävin täällä raskausaikana vyöhyketerapiassa) aivan ihanalla vauvahierontakurssilla. Suosittelen tätä kurssia aivan kaikille uusille äideille ja vauvoille, oli niin mahtavaa! Meitä oli kurssilla 10 aikuista ja vauvaa ja tämä oli minun ensimmäinen varsinainen kanssakäyminen muiden tuoreiden äitien kanssa. Oli ihanaa vaihtaa kuulumisia muiden täsmälleen samassa tilanteessa olevien kanssa ja vertailla vauvojen kokoa jne. Vertaistuki tässä elämäntilanteessa on todellakin kultaakin kalliimpaa. Kurssi on kaksiosainen ja tällä ekalla kerralla hierottiin vauvoja n. 45 minuuttia, käytiin läpi jalat, maha ja selkä. Keskityttiin paljon erilaisiin pisteisiin missä pystyy auttamaan vauvan vatsavaivoja mikä oli mahtavaa. Meidän tytskillä ei nyt niin hirveästi ole ollut mahavaivoja, mutta viimeisen viikon aikana on jotain vaivaa ollut. Melko pientä ilmeisesti kylläkin, mutta silti tuntuu niin pahalta nähdä pienen kärsivän kipujen kanssa. Sain todella paljon käytännön vinkkejä ja vauveli tuntui nauttivan hieronnasta suunnattoman paljon. Hieronnasta tulee meille ehdottomasti säännöllinen tapa kotiin:) 

 

Tänään oltiin myös Kinopalatsissa vauvakinossa joka oli ehkä yksi mahtavimmista tapahtumista missä olen ikinä ollut:D Vauva elämä on tuonut todellakin niin paljon uusia kokemuksia elämääni jo tässä vaiheessa etten olisi uskonutkaan. Finnkino tosiaan järjestää silloin tällöin leffanäytöksiä jotka on tarkoitettu vauvoille ja vanhemmille. Paikalta löytyy vaunuparkki, salissa on vaipanvaihtopiste, sali ei ole täysin pimeä ja leffan äänetkin ovat normaalia hiljemmalla. Salissa saa kuljeksia ja vauvat voivat vapaasti liikkua. Leffana oli Mother´s Day leffa jonka olinkin halunnut nähdä. 

Tilanne oli todella absurdi; salissa raikui koko 1,5 h tunnin ajan tasainen vauvanitku, hoitopisteelle oli koko ajan jonoa ja yhtenä hetkenä meinasin saada sydärin kun nilkoistani tarttui kiinni maassa mönkivä vauva!:D oli itseasiassa yllättävän rentouttavaa katsoa leffaa, tasainen vauvojen itku tuuditti sellaiseen mukavan raukeaan tilaan! Meidän nyytti nukkui sylissä koko leffan ajan, heräsi vain kerran syömään ja nukahti sen jälkeen samantien. Eli äiti sai todellakin nauttia mukavasta leffahetkestä:) 

 

Huomenna mennään takaisin Organic Spiritiin ja vauvalle on varattu vyöhyketerapiahoito. Kävin itse vyöhyketerapiassa säännöllisesti raskauden ajan ja siitä oli niin kovasti hyötyä ja olen lukenut että se on myös vauvoille aivan yhtä ihanaa ja rauhoittavaa. He ovat kuitenkin olleet niin mytyssä kohdussa 9 kk ja yhtäkkiä he pamahtavat tänne maailmaan täysin uuteen ympäristöön. Hoidon olisi tarkoitus rentouttaa heitä ja auttaa avaamaan jännityksiä ja lukkoja heidän kehoistaan, vähän samalla tavalla kuin osteopatiassa. Mielenkiinnolla siis odotan myös huomista hoitoa. 

 

Sain nyt hetken omaa aikaa kun mies lähti tytön kanssa iltalenkille ja minä sain rauhassa päivittää blogia ja käydä suihkussa. He ovat olleet nyt puoli tuntia poissa ja alan olla todella levoton ja ikävöin jo pikkuvauvaani.. Apua, sitä ei turhaan sanota että äidillä ja vauvalla on syntymän jälkeen seuraavat 3 kk henkinen napanuora kiinni toisissaan. Nyt on varmaan pakko alkaa selata kännykästä tytön kuvia<3 

Ihanaa iltaa teille<3 

terkuin yksi kreisimama