Liikunta& raskaus

Allaolevassa kuvassa pienellä aamujumpalla häämatkalla Alabamassa. Yritin myös piilotella minimahaa Instagram kuvaa varten:)

Tänään salilla onnellisena käsireenin parissa. Viikkoja 26 ja 5 päivää!

 Liikunta ja raskaus, mielenkiintoinen aihe. Olen koulutukseltani personal trainer ja hyvinvointivalmentaja mutta kirjoitan tämän postauksen täysin omaan kokemukseeni perustuen, sillä kuten kaikki tiedämme on jokainen raskaus täysin omanlaisensa ja jokaisen meidän keho reagoi raskauteen ja muihinkin isoihin mullistuksiin täysin eri tavalla ja monesti vielä hyvin eri lailla kuin itse kuvittelimme sen reagoivan. En siis jaa nyt mitään universaaleja vinkkejä tai treeniohjelmia, ne vaativat kahdenkeskistä valmennusta ja täysin yksilöllistä ohjausta. 

Ennen raskaaksi tuloa olin kiltin suorittajatytön lailla suunnitellut joogaavani/ käyväni salilla/ lenkkeileväni ja muutenkin noin yleensä jatkanut elämääni samalla lailla kuin ennen raskautta sitten kun joskus olisin raskaani. No, yleensä asiat eivät mene aivan niinkuin olet suunnitellut. Viikolla jolloin sain tietää olevani raskaani olimme mieheni kanssa suunnitelleet pitkän 50 km pyörälenkin. Olin jo muutamia viikkoja ollut melko väsynyt ja skipannut kaikki urheilut kevyttä kävelyä lukuunottamatta mutta halusin ehdottomasti lähteä pyörälenkille. Tulin todella huonovointiseksi kesken lenkin, mutta jollain ihme sisulla vedettiin lenkki läpi vaikka lenkki tulikin kestämään puolet pidempään mitä mieheni oli suunnitellut. Tässä vaiheessa minulla ei siis ollut vielä mitään tietoa että olisin ollut raskaana enkä sitä osannut edes epäillä. Myöhemmin loppuviikosta testin tehtyäni erinäisten muiden oireilujen jälkeen (Kirjoitan myöhemmin koosteen raskauden eri kolmanneksista, näistä oireista siinä lisää) ja saatuani tietää että olin raskaana alkoi minulla hirvitys nimeltä raskauspahoinvointi toden teolla. Kirjoitan siitäkin myöhemmin lisää, mutta sen seurauksena ensimmäisen kolmanneksen liikuntani koostui 15 minuutin kävelystä noin joka kolmas päivä jos kykenin siihen, oli viikkoja jolloin en jaksanut sitäkään vähää. Raskausjoogaa pahoinvointiin kokeilin mutta se yleensä käynnisti vielä pahemman yökötyksen. Muutamana iltana makasin lattialla jalat kohti kattoa ja tämä oli minun joogaharjoitukseni. Noin kolmen kuukauden kreisin pahoinvoinnin jälkeen pystyin alkaa vähitellen pidentämään kävelylenkkejä. Muuta liikuntaa en tässä vaiheessa kyennyt edes harkitsemaan. 

Lähdimme häämatkalle Jenkkeihin marraskuun alussa ja oloni oli vielä tässä vaiheessa melko huono, mutta jostain kumman syystä New Yorkiin saavuttuamme alkoi oloni myös kohentua vähitellen. Aloimme harrastamaan aamuisin power walkeja ja voin kertoa että se tuntui niin upealta todella pitkän huonovointisuuden ja liikkumattomuuden jälkeen! Jenkeissä kävin myös muutaman kerran jooga- ja barretunnilla sekä kerran kävimme myös salilla. Keho kiitti, tosin voimat olivat melko heikot vielä tässäkin vaiheessa. 

Palasimme Suomeen takaisin joulukuun alussa ja jet lag+ matkaväsymys aiheuttivat minulle vielä muutaman viikon ajan melko kamalaa pahoinvointia. Joulun ajan sairastin ja keskitin kaiken voimani lepäämiseen, voimien keräämiseen ja massan keräykseen suklaan avulla (vauva vaati). Laihduin ensimmäisen kolmanneksen aikana noin 6 kiloa joten suklaa minulle suotakoon.. 

Tammikuun alusta aloin joogaamaan kotona ja tekemään barre-treenejä. Nyt viimeisen viikon aikana olen vihdoin saanut ne toisen kolmanneksen supervoimat (onhan tässä vielä viikko aikaa nauttia ennen kuin siirryn viimeiseen kolmannekseen!) ja olen pystynyt taas käymään salilla. Käytiin mieheni kanssa yhdessä lauantaina ja jaksoin tehdä n. 45 minuutin koko vartalon reenin ja ai että kun olin ylpeä itsestäni! Teen hyvin rauhallisesti kehoani kuunnellen, pidän todella pitkiä taukoja ja heti jos alkaa tulla mitään kipuja/outoja tuntemuksia lopetan ja lepään. Mutta selkeästi vauveli tykkää kun joogaan tai reenaan salilla, kävely on minulle se haasteellisin urheilumuoto. Se sattuu alaselkääni ja lisäksi joudun etsimään vessaa 10 minuutin välein, not fun. Eli en todellakaan kuulu niihin jotka autuaana lenkkeilee koko raskautensa ajan.. 

Tänään kävin tekemässä salilla lyhyen 20 minuutin käsitreenin ja tulipa taas hyvä olo! On ihanaa liikkua kun on kerrankin lupa ottaa rauhassa ja oma keho pakottaa sinut kuuntelemaan itseään. Tunnen olevani niin synkassa itseni ja mahassa potkivan beben kanssa ja olo omassa kehossa on suorastaan autuaan loistelias nyt. Täytyy nauttia tästä tunteesta ja yrittää pitää kiinni tästä mahdollisimman pitkään, myös synnytyksen jälkeen. 

Lisäksi aloitin nyt tammikuussa aivan mahtavassa raskaus Pilates ryhmässä Kirppanat-nimisessä paikassa. Ystäväni vinkkasi minulle tästä ja olen niin onnellinen että menin mukaan! Normaali pilatesta ei käytännössä tässä vaiheessa raskautta pysty enää harrastamaan, joten raskauspilateksella ei ole hirveästi tekemistä normaali pilateksen kanssa, mutta se on aivan mahtavaa ja sitä suosittelen lämmöllä kaikille naisille. Treenaamme tunnilla erityisesti syviä vatsalihaksia ja lantionpohjanlihaksia, lisäksi myös kiinnitämme erityisesti huomiota selkään ja ryhtiin. Tunnen saavani niin paljon tästä tunnista irti ja lisäksi ohjaus on todella henkilökohtaista mikä on aivan mahtavaa. He järjestävät myös synnyttäneille äideille pilatesta, johon aion ehdottomasti mennä syksyllä mukaan. 

Toinen uusi harrastukseni on raskausjooga Studio Manipurassa josta minulle vinkkasi kälyni. Myöskin todella hyödyllinen ”harrastus” kaikille odottaville äideille. Näillä tunneilla keskitytään erityisen paljon hengitykseen jota pystyy sitten hyödyntämään myös synnytyksessä ja muutenkin tunnit ovat suunniteltu  synnytysvalmennus muodossa jonka koen äärimmäisen hyödylliseksi. Tulemme käymään läpi avautumis- ja ponnistamisvaihetta sekä kurssiin kuuluu myös 3 tunnin synnytysluento jonne puolisot saavat tulla mukaan. Joogaopettaja Malla Rautaparta on todella asiantunteva ja hänellä on ihanan käytännöllinen ote raskauteen ja synnytykseen. 

Joten oma urheilullinen raskauteni ei ole mennyt aivan niinkuin suunnittelin, mutta siitä huolimatta on oloni tällä hetkellä loistava. Kehoni luultavasti jopa kaipasi paljon lepoa ja rauhaa, olinhan rääkännyt sitä kuin hullu treenaten itseni ”hääkuntoon” ja luultavasti kävin aika ylikierroksilla. Pelkäsin että minunlaiseni liikkumaan tottunut duracell pupu olisi tullut hulluksi kun ei päässytkään hikoilemaan, mutta yllättävän nopeasti totuin sohvaperunan rooliin ja aloin jopa nauttia siitä ettei tarvinnut suorittaa tai suunnitella salireenejä:) Joten uskon että kaikella on tarkoituksensa ja uskon myös että pieni vauva mahassani on jo nyt opettanut minulle enemmän elämästä kun olen oppinut tähän astisen muun elämäni aikana. 

Raskaus on naiselle ja naisen keholle todella erityislaatuista aikaa ja meidän täytyy oppia kunnioittamaan ja kuuntelemaan kehoamme vielä erityisen tarkasti tänä aikana. Uskon että oma kehotuntemus kasvaa jokaisella melko luonnostaan raskaana ollessaan ja se on upeaa. Kehosi kertoo sinulle mitä sinun ei tee mieli syödä ja mitä sinun taas tekee mieli. Liikkuessasi kehosi kertoo sinulle mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Kunnioita siis sitä ja nauti tunteesta että olet niin sinut itsesi kanssa, monelle meistä se voi olla ensimmäinen kerta elämässämme kun nautimme näistä tunteista. 

Tässä minun henkilökohtaisia mietteitä liikunnasta ja raskaudesta ja miten olen sen itse kokenut. Muista että jokainen meistä on yksilö ja ei ole kahta samanlaista kokemusta. 

Nautinnollisia liikuntahetkiä! 

Jenna