Monster called morning sickness

Huomenta ihanat! 

Ajattelin hieman kirjoitella omia ajatuksiani aiheesta nimeltä aamupahoinvointi. Luultavasti kaikki naiset (ja luultavasti miehetkin) ovat kuulleet tästä mystisestä raskauteen liittyvästä konseptista. Omat kokemukseni ja tietoni aamupahoinvointiin liittyen perustuivat lähinnä erilaisiin Hollywoodin romanttisten komedioiden antamiin kuviin asiasta. Hehkuva nainen ryntää kesken kokouksen/ aamupalan/ treffien oksentamaan ja palaa takaisin pöytään ja muuten elämä jatkuu noin niinkun melko normaalisti. Vähän on ehkä tukka sotkussa ja paita rytyssä.

Oh boy, kateeksi käy. Tosin kaikilla naisillahan ei sitä pahoinvointia ole, joillain on vain lievää pahoinvointia, jotkut kärsivät kuukauden ajan, jotkut pidempään tai lyhempään, tarinoita on niin monia kuin on raskaana olevia naisia. Oma kokemukseni pahoinvoinnin kanssa oli melko epämiellyttävä, mutta muista että tämä on vain minun henkilökohtainen tarinani ja kaikki raskaana olevat naiset kenen kanssa olen puhunut ovat lähinnä säälineet minua ja kertoneet omista lievistä kokemuksista eli siis minun tutkimustulosteni pohjalta suurimmalla osalla ei ole niin kammottavaa pahoinvointia kuitenkaan:) 

Omalla kohdallani pahoinvointi alkoi toden teolla viikolla 6 kun tein testin ja sain tietää olevani raskaana. Olin samana aamuna menossa poliisiasemalle hankkimaan uutta passia sukunimen muutoksen takia ja kun pääsin huonovointisena voippumaan sisään poliisiasemalle ensimmäinen asia mitä tein oli rynnätä oksentamaan roskikseen talon aulassa. Ihmisiähän siellä tosiaan oli tupa täynnä joista jokainen luultavasti hiljeni ja kääntyi katsomaan. Mutta tuttuun suomalaiseen tyyliin kaikki kuitenkin esittivät kuin mitään ei olisi tapahtunut. Poliisitädit sentään säälivät minua hieman ja kun kerroin heille olevani raskaani pääsin jonojen ohi ja sain passin käteeni ennätysajassa! Eli upea klassinen aloitus pahoinvointimatkalleni. Sana aamupahoinvointikaan ei ole mielestäni ihan täysin saumaton, se piti kyllä paikkansa siinä mielessä että pahoinvointia oli aamulla mutta minulla pahoinvointia oli myös kaikkina muina kellonaikoina, se ei rajoittunut mitenkään vain aamuun. 

Summa summarum, tästä poliisiasemakäynnistä alkoi noin 3 kuukauden pituinen pahoinvointimatka. Hyvinä päivinä pääsin sängystä sohvalle ja pystyin jopa katsomaan telkkaria, monina päivinä tuijottelin kattoa ja mietin että jaksanko raahautua vessaan pönttöä halailemaan vai käytänkö ämpäriä. Ruokahuolto oli myös ”hivenen” haastavaa, mitään ei oikeastaan tehnyt mieli mutta koko ajan täytyi syödä jotain, sillä syömättömyys aiheutti vielä pahemman kuvotuksen. Kurkunpalat, porkkanat, suolatikut, avokadoleivät, kuivat murot ja mustikkakeitto olivat asioita millä kasvattelin vauvaani ensimmäisen kolmanneksen aikana. Myös suurta herkkua olivat keitetyt perunat kananmunalla, maidolla sekä suolalla ja pippurilla maustettuna. Jääkaapin lähelle en voinut mennäkään ja jo pelkkä blenderin näkeminen sai aikaan yökötysreaktion. Onnekseni mieheni pystyi auttamaan minua todella paljon näinä kuukausina ja niinä päivinä kun hän ei tehnyt etätöitä, valmisti hän minulle valmiiksi annoksia joita pystyin syömään. Kullanarvoista, iso kiitos rakkaalleni siis. 

Kävimme viikolla 8 Mehiläisessä yksityisellä synnytyslääkärillä, koska olimme kumpikin melko huolissamme ja ihmettelimme rajua pahoinvointia. Meillä ei siis ollut kummallakaan tietoa että se voisi olla näin rajua ja pelkäsimme että jotain on pielessä. Ensimmäinen neuvolakäyntikin olisi vasta viikolla 12 joten halusimme saada jotain asiantuntijamielipidettä ennen sitä. Tässä vaiheessa olin niin heikossa kunnossa että juuri ja juuri jaksoin kävellä ulos kotoa ja taksiin, jossa istuin muovipussi sylissä tärisemässä, not fun. Lääkäri teki minulle ultran, jossa näimme sikiön ensikertaa ja hän tarkisti että kaikki näytti olevan kunnossa eikä kyseessä ollut esimerkiksi kohdun ulkopuolinen raskaus tai kaksosraskaus jotka monesti aiheuttavat todella rajua pahoinvointia. Hän myös lohdutti ja kertoi kaiken olevan kunnossa ja totesi että joillain naisilla on vain paljon pahempaa pahoinvointia. Sain todella rajuja pahoinvointilääkkeitä joita otinkin yhden puolikkaan mikä paransi oloani huimasti moneksi päiväksi, mutta sen jälkeen en enää uskaltanut syödä lääkkeitä sillä ne tosiaan olivat melko vahvaa kamaa. (Niitä käytetään mm. syöpähoidoissa pahoinvointiin) Ajattelin että mieluummin kärsin kuin syön lääkkeitä näin raskauden alkuvaiheessa. 

 

Muita apukeinoja joita käytin pahoinvointiin olivat apteekista saatavat matkapahoinvointi akurannekkeet. Itse huomasin että ne auttoivat hivenen pahoinvointiin, monet sanovat etteivät huomanneet mitään eroa. Kävin myös Mehiläisessä toisella synnytyslääkärillä joka oli erikoistunut raskauden ajan akupunktioon ja nimenomaan pahoinvointiin. Tämä oli ehkä paras idea ikinä, sillä näistä käynneistä sain todella paljon apua. Olo oli huikea kun pystyin kävelemään kaupungilla melko normaalisti ja saimme käytyä mieheni kanssa syömässä ulkona muutaman kerran. Muita apu keinoja olivat raikas huoneilma ja pienikin pyrähdys ulkona, nukkuminen pahimman olon aikana, jatkuva napostelu ja erityisesti raikkaiden ruokien kuten kurkun, meloonin ja porkkanan syöminen. Myös vehnäleipä voilla auttoi minua todella paljon ja teki oloa siedettäväksi tiettyinä päivinä. Sängyn vieressä yöllä pidin koko ajan mustikkakeittomukia josta heräsin parin tunnin välein juomaan jotta olo ei kehittyisi liian huonoksi yön aikana. Positiivinen asenne auttoi myös ja tieto siitä etten kuitenkaan ole sairas vaan kasvattelen uutta elämää sisälläni, joka on aika big deal naisen keholle. 

Raju pahoinvointini jatkui marraskuun puolelle, tosin häämatkalla ollessamme en enää kiinnittänyt siihen niin paljon huomiota ja olokin alkoi vähitellen helpottua. Olin myös tottunut siihen että 2 tunnin välein piti syödä jotain, aamulla piti heti saada ruokaa ja heikko olo oli jo normaali olotila johon en enää kiinnittänyt niin paljoa huomiota. Ruokahaluni alkoi palata häämatkalla ja minun teki käytännössä mieli koko ajan pastaa, pizzaa, hampurilaisia ja kokista. Onneksemme olimme Jenkeissä joten näistä ruoista ei ollut ainakaan pulaa:D Pystyin myös taas syömään smoothieta ja aamuisin mieleni teki taas jo normaaleja aamupaloja. Olin laihtunut melko paljon alkuraskauden aikana joten pieni tankkauskuuri ei ollut yhtään pahitteeksi! 

Nyt olen saanut nauttia jo reilun kuukauden verran pirteästä ja hyvinvoivasta olosta, tosin välillä tulee vieläkin aamuja jolloin pahoinvointi ilmoittelee itsestään. Toissa yönä nukuin todella huonosti ja heräsin jo neljältä lukemaan ja juomaan teetä. Parin tunnin lueskelun (ja syömättömyyden) jälkeen vanha tuttu pahaolo alkoi hiipiä esiin ja jouduinkin herättämään miehen tekemään aamupalaa kun itse halailin taas vessanpönttöä. Tänään olo on taas onneksi loistava ja energiat ovat takaisin. Ajattelin lähteä salille myöhemmin kun saan kaikki asiat alta pois hoidettua mitä eilen en pystynyt tekemään. 

 

Mutta pahoinvointi on myös hyvä asia, sillä se kertoo että vauvalla on kaikki hyvin ja raskaushormonit toimivat oikealla tavalla kehossa. Olen myös (jälkikäteen) kiitollinen että olen saanut kokea tuon vaiheen ja lapseni on saanut kasvaa ja kehittyä mahassani, se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Joten tämä ei todellakaan ole mikään valittamiskertomus, lähinnä ihmettelen naisen kehoa vahvuutta ja lujuutta ja mihin kaikkeen se pystyykään. Lapsen kasvattaminen on rankka prosessi keholle ja olen ylpeä ja kiitollinen omalleni että se on tähän asti selviytynyt siitä niin hienosti. Ja jos minulla olikaan jotain synnytyspelkoja tms. ennen raskaaksi tuloa hävisivät ne melko tehokkaasti tuon alkuvaiheen pahoinvoinnin aikana. Mietin aina että synnytys ei tule kestämään viikkoja ja sillä on aina päätös kun taas pahoinvointi vain jatkui ja jatkui eikä minulla ollut mitään tietoa milloin se loppuu, pahimmillaanhan se olisi voinut kestää koko tämän 9 kuukautta. Yritin myös selittää ystävilleni että tuntuu kuin olisi maailman pahin krapula ja vatsatauti koko ajan samanaikaisesti päällä. :D 

Nyt olen taas elämäni kunnossa ja täytyy myöntää etten ole varmaan ikinä eläissäni voinut niin hyvin kuin nyt olen voinut viimeiset pari viikkoa. Olo on suorastaan hehkuva, iloinen ja positiivinen koko ajan. On tämä uskomatonta aikaa ja ihmeellisiä nuo hormonit. Nyt nautin täysillä tästä olosta, liikun ja syön terveellisesti ja vietän aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Tällä hetkellä voisin sanoa että minun mielestäni raskaus on ollut elämäni parasta aikaa, tosin alkukuukausina en luultavasti ollut sitä mieltä. Mieli unohtaa nopeasti asiat ja erityisesti raskaushormonien tapana kai on unohtaa epämiellyttävät olot ja tuntemukset melko tehokkaasti;) 

Ihanaa ja kaunista talvipäivää! 

xx

Jenna 

Kuvituksena Pinterest kansiostani kuvia.