Hei! 

Ajattelinpa minäkin sekaantua aiheeseen josta on kirjoiteltu paljon viime aikoina, eli lapset ravintolassa. Nanna Karalahti kirjoitti aiheesta muutamaankin otteeseen blogissaan ja Hanna G on puhunut asiasta paljon eri somekanavillaan. 

Me ollaan mieheni kanssa asuttu sen verran paljon ulkomailla että ei suoraan sanottuna edes mietitty että ravintolassa käynti voisi olla ongelmallista lapsen kanssa. Kuten monet varmasti tietävät, on lasten läsnäolo ravintoloissa mm. etelä-Euroopassa ja lattareissa täysin normaalia. Väittäisin myös omaan kokemukseeni nojaten, että jopa Ruotsissa suhtaudutaan lapsiin ystävällisemmin ravintoloissa kuin meillä Suomessa. 

Mutta samaan hengenvetoon täytyy todeta että meillä perheenä on (ainakin muistaakseni) ollut vain positiivisia kokemuksia tyttäremme kanssa ruokailusta ravintolassa Suomessa, mutta tiedän että kaikilla perheillä ei ole ollut niin hyvä tuuri ja varsinkin mediassa on saanut paljon huomiota ne negatiiviset tapaukset ja yleensä myös kommenttikentät siellä ovat täynnä melko vihamielistä palautetta vanhempia kohtaaan jotka ”kehtaavat tuoda lapsensa näytille ravintolaan”. 

Meidän tyttömme taisi olla ensimmäisen kerran ravintolassa kahden viikon ikäisenä ja siitä lähtien ollaan säännöllisesti käyty ulkona syömässä. Joka paikkaan olemme hänet ”raahanneet” mukaan enkä ole sen suuremmin miettinyt mikä olisi lapsiystävällinen paikka vaan ollaan menty ihan meidän aikuisten ruokamieltymysten mukaan. Varsinkaan kun tällainen alle vuoden ikäinen ei vielä kaipaa mitään leikkialueita tms. Tyttömme on tosi tyytyväinen ravintolassa kun saa katsella ympärillä olevaa hälinää, naureskella muille ihmisille, järsiä pikkulusikoita, syödä leivänpalasia/maissinaksuja ja jos tulee kiukku tulee hän jonkun syliin jossa on aina tyytyväinen. Hän on ollut jo pienestä pitäen melko rento tapaus, on nukkunut ihan missä vain, viihtyy rattaissa ja yleensä viihtyy paikoissa joissa on paljon hälinää ja muita ihmisiä. Voisin jopa argumentoida että melko täydellinen ravintolavauveli meillä:D Uskon myös vahvasti että se on on vaikuttanut häneen että olemme vieneet häntä reippaasti joka paikkaan ja ns. totuttaneet hänet erilaisiin ympäristöihin. 

Mutta lapset ovat kaikki erilaisia ja jokainen vanhempi toimii omalla tyylillään ja jokaisen perheen tyyli on heidän perheelleen paras mahdollinen tapa. Ja osa lapsista on rauhallisempia, kaipaavat enemmän hiljaisuutta eivätkä viihdy isojen ihmislaumojen keskellä. Ihan niinkuin me aikuisetkin! Ehkä tässä asiassa kannattaa vähän peilata itseensä ja miettiä mistä itse tykkäisi, luultavasti oma lapsesi muistuttaa sinua jonkin verran:) 

Sitten siihen ravintolakäyttäytymiseen. Kuuluin itse ennen oman lapsen saantia niihin jotka häiriintyivät lasten mekastuksesta ja riehumisesta, ja vieläkin ärsyynnyn vanhempien lasten riehumisesta ja ns. huonosta käytöksestä. MUTTA kun puhutaan vauvoista ja käytöstavoista, on se täysin absurdia. Eihän vauvoilla ole vielä käytöstapoja, vauvat ovat vauvoja ja toimivat niinkuin vauvat toimivat, eivät niinkuin yhteiskunta heidän haluaisi käyttäytyvän. Mutta vauvat tietysti tottuvat tilanteisiin ja pieni vauva joka on ensi kertaa ravintolassa voi luonnollisesti olla pelokas tai ihmeissään. Taaperoikäisiä voi sen sijaan jo alkaa opettaa käyttäytymään ravintoloissa ja muissakin julkisissa paikoissa. Mutta taaperot ovat kuitenkin vain taaperoita, joten hekin saattavat käyttäytyä välillä miten sattuu ja saada itkupotkukohtauksiaan:) Mutta miten ihmeessä he voisivat ikinä oppia ravintolakäyttäytymistä jos eivät saa harjoitella sitä ilman tuomitsevia katseita? Kotona meidän mimmi ei viihdy ruokapöydän ääressä yhtään niin hyvin kuin ravintoloissa, ja väittäisin tällä olevan jotain tekemistä sen kanssa että hän on tottunut ravintolakävijä. Hän tietää että täällä istutaan pöydässä vähän pidempään eikä lattioilla konttailla kun kotona sen sijaan lelut ja lattia kutsuvat heti ruokailun jälkeen. Voi olla vain minun omaa tulkintaani, mutta näin minusta tuntuu:) 

En nyt puutu sen tarkemmin vanhempien lasten ravintolakäytökseen, mutta olen sitä mieltä että lapset eivät saa tietenkään käyttäytyä miten sattuu ravintolassa ja vanhempien pitää opastaa lapsia oikeanlaiseen käytökseen. Mutta tämäkin harjaantuu vain harjoittelemalla ja helpompaa se on jos lapsi on jo pienestä pitäen tottunut käymään ravintoloissa. Toivon hartaasti että oma lapseni oppii käyttäytymään ravintoloissa, mutta samalla tiedostan että lapset ovat vain lapsia ja joskus täytyy meidänkin luultavasti turvautua ipadin ihmeelliseen vetovoimaan pitääksemme lapsemme tyytyväisenä pöydässä:D 

Joten mielestäni vauvat ja lapset kuuluvat ravintolaan, niin pikaruokaloihin kuin fine dining paikkoihin. Me olemme saaneet loistavaa kohtelua Helsingissä mm. Kämpissä, Shelterissä, Rosterissa, Holidayssa ja monissa muissa ns. hienoissa paikoissa. Mutta itse vanhempana en ehkä veisi (melko lue. todella äänekästä) vauvaani kaikkein intiimeimpään ja hiljaisimpaan ravintolaan esim. ystävänpäivänä, eli jotain pelisilmää meillä vanhemmillakin täytyy olla. Ja toki meidän vanhempien täytyy siivota vauvan aiheuttamat suurimmat sotkut. Tottakai saa hermostua ja ärsyyntyä lasten läsnäolosta ravintolassa, mutta kannattaa myös ehkä miettiä miksi hermostuu. Ravintoloissa on yleensä on ääntä ja elämää, niin sen kuuluukin olla. Lapset ovat iso osa monen ihmisen elämää ja tuntuisi kurjalta jos heidät pitäisi jättää pois aina kun menee syömään. Me nautitaan ruokailusta koko perheen kesken ja nautitaan myös hyvästä ruoasta. Niinkuin tekee moni muukin suomalainen perhe. 

Tarkoitus tällä postauksella ei ole tuomita tai pahoittaa kenenkään mieltä, haluaisin vain että Suomessakin ilmapiiri muuttuisi hieman avoimemmaksi ja ehkä hieman enemmän lapsiystävällisemmäksi:) 

Huomenna vietetään Perheet safkaa– päivää monissa eri ravintoloissa, lähde sinäkin perheesi kanssa mukaan viettämään hauskaa lauantaipäivää hyvän ruoan parissa:) 

IHANAA VIIKONLOPPUA! <3