Huomenta! 

Itselläni oli kovasti erilaisia ajatuksia kuinka tulen sitten tulevan lapsoseni kanssa käyttäytymään, kasvattamaan häntä ja niin edelleen. Ainut lastenkasvatusopus jonka luin oli ”How to raise a bebe” – kirja  (tuntuu että nyt on muotia että äidit lukevat vain tämän kirjan ja kehuskelevat sitten etteivät ole lukeneet mitään muuta, tunnustan kuuluneeni tähän joukkoon) ja sitä kirjaa lukiesssani muistan vain huokailleeni tyytyväisenä ja ajatelleeni että ”fine, ei se nyt kauhean vaikealta kuulosta saada sitä lasta nukkumaan 8h putkeen ja syömään säännöllisesti ja hyvin” Jos tähän nyt saisi niitä itkunauruhuuto emojeja niin lisäisin ehkä muutaman. 

No ensinnäkään en tosiaan tiennyt että vauvoilla on erilaisia kasvukausia sun muita jotka voivat ”hieman” hankaloittaa nukkumista. Lisäksi myös sellaiset jutut kuin hampaat vähän verottavat unenlaatua. Ja koska olen asunut Ranskassa koen myös oikeudekseni todeta että ranskalaiset nuoret eivät ehkä sittenkään ole se ihanne jota tavoittelen oman lapseni kasvatuksessa. (Terkut vaan niille ihanille kullanmuruille jotka vetivät röökiä ja hokivat merdeä oman kotini nurkilla Nizzassa, ikää kavereilla oli about 11 vuotta) Mieheni totesikin että ehkä ranskalaisilta lapsilta jää jotain kehitysvaiheita ohi kun he vain nukkuvat kaiket yöt:D 

Myönnän olleeni jopa Beben ensimmäiset kuukaudet sitä mieltä että ”jes, kirjan oppien mukaan mennään, all good.” Meillä nimittäin nukuttiin heti alusta lähtien hyvin, Iituli ei syönyt (eikä syö vieläkään) öisin paljoa, joten siinä mielessä meillä oli kovinkin helppoa verrattuna moneen muuhun kuulemaani vauvastooriin. Voin myös myöntää olleeni hieman omahyväinen asian suhteen ja saatoin ehkä jopa kuvitella että me olemme tehneet mieheni kanssa jotain oikein vauvamme suhteen koska hän nukkuu yönsä niin hyvin. Noh, nyt hieman viisastuneena (ja nöyristyneenä) todettakoon että meidän teot ei ihan kaikkea ratkaise, vauvat on melko yksilöitä ja käyttäytyvät melko useasti myös oman tahtonsa mukaan:) 

Tämä postaus sai innoituksensa kun koimme eilen mieheni kanssa olevamme vanhemmuudemme huipulla syöttäessämme lapsellemme mustikkasosetta (luojan kiitos se oli sentään itsetehtyä, tällä kertaa) ilman ruokalappua sillä se ärsyttää pikku neitiä tällä hetkellä suunnattomasti, niinkuin ärsyttää myös syöminen syöttötuolissa tai sitterissä joten vauveli istui isin sylissä ja äiti lappoi mustikkaa vauvan nassuun. Lopputuloksena oli kolme erittäin mustikkaista ihmistä. Tämän jälkeen siirryttiin makuhuoneeseen virkistäville yöunille. Seuraava uniasetelma on toteutuntut viime päivinä taloudessamme: vauva laitetaan kiltisti omaan sänkyyn, mutta jostain kumman syystä aamuyön tunteina mies löytyy lattialta patjalla nukkumasta, minivauva on vallannut puolet vanhempien (entisestä) sängystä ja äiti hiippailee unettomana alakerrassa. Vauvan sänky on tietysti tyhjänä.

Tästä oppineena otan aimo annoksen lisää nöyryyttä kehiin, syötän vauvalle myös kaupan soseita kotona ilman huonoa omaatuntoa (aina ei vaan jaksa tehdä itse) ja nautin siitä että välillä saan nukkua mini-ihmiseni vieressä, hän tuskin tulee enää teini-ikäisenä äidin ja iskän väliin sänkyyn. Ja onpa myös ihanaa ikävöidä omaa lattialla nukkuvaa murua, sitä vierekkäinkin nukkumista oman kullan kanssa alkaa pitää itsestäänselvyytenä tässä vanhemmuuden suorituksessa helposti 🙂 

Sekavia äitipostauksia tulossa lisää, stay tuned!