Strong mama

Ihanaa tiistaita! 

Me ollaan Beben kanssa aivan koukussa Elixian Strong mama- tuntiin, ainut syy miksi olen vielä jäsenenä Elixialla tällä hetkellä! Ensinnäkin salille on tällä hetkellä niin säätämistä päästä ilman vauvaa että on aivan ihanaa kun on tunti jonne voi ottaa vauvan mukaan. Monesti alkulämmittelyt tehdään vielä vauvan kanssa ja siitähän ne vauvelit vasta tykkäävätkin. Ida myös oppi kääntymään ekan kerran tällä tunnilla ja viihtyy aina mainiosti koko tunnin ajan muita vauvoja ja salin lamppuja ihmetellen. Okei, poikkeuskertojakin tietysti on, ja silloin liikkeet voi tehdä vauvan kanssa jos pikkuinen päättää ettei tänään ole hyvä päivä köllötellä jumppamatolla katsoen kun mamma hikoilee. 

Liikkeet on suunniteltu tuoreille äideille ja kaikki ohjaajat kenen tunneilla olen ollut ovat olleet todella ammattitaitoisia ja osaavat ohjeistaa loistavasti vastikään synnyttäneitä naisia. Liikkeet tehdään kiertoharjoittelutyylillä ja niissä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä ettei niitä esim. voisi tehdä kotona, mutta itse olen ainakin sitä tyyppiä että motivoidun enemmän kun saan liikkua ryhmässä, pukea kivat jumppavaatteet päälle jne:) Ja lisäksi vauvelimme (niinkuin luultavasti monet muutkin) nukkuu paremmin rattaissa joten on kiva poistua kotoolta kärräilemään. Ja hetken aikaa joku muu toimii vauvan viihdekeskuksena kun kotiseinät ja äiti:D 

Joten vinkki muille mammoille jotka sattuvat olemaan Elixian jäseniä tai esim. harkitsevat salijäsenyyttä. Strong mama tuntia löytyy pääkaupunkisedulta eri saleilta melkein joka päivä eli liikuntakärpäsen iskettyä pääsee jumppailemaan vaikka joka arkipäivä:) 

IMG_3119.JPG

 

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli Lapset

Hulina Bebe

Ciao, 

Voi neljän kuukauden hulinat sentään. Täällä ollaan riehuttu ja hulistu, ei huvita nukkua ja äidin pinna käy hieman kireällä.. Päikkäreille meno on ollut viimeiset päivät yhtä taistelua, Ida nukkuisi vaan liikkuvissa rattaissa tai autossa. Puhumattakaan edellispäivän yöunille menosta… Miehelläni oli eilen synttärit ja tilasin tiistai-illaksi meille kotiin yllärinä hirveän kasan sushia suosikkisushibaaristamme ja ajatukseni oli että nauttisimme yhdessä ihanan (ehkä romanttisen) dinnerin ja katsoisimme jonkun ihanan leffan. Much did we know.. Ida oli sen sijaan päättänyt että se ilta oli hyvä hetki testata vanhempien hermoja. Noh, summa summarum, parin tunnin väsymystaistelujen jälkeen yliväsynyt vauvamme (jota ei vieläkään huvittanut nukkua) siirtyi makkarin matolle meidän seuraksi jossa nautimme hivenen jäähtyneen sushiateriamme vauvelin köllötellessä lattialla meitä tuijottaen. Ja sopivasti juuri kun hän alkoi olla vihdoin unipisteessä kuului valtava töräys ja kakkavaippaa vaihtamaan.. Ja lisää energiaa vauvaan, hiphei! Lopulta tyyppi nukahti mun syliin josta sitten siirsin hänet meidän väliin babynestiin, ei ollut enää voimia itsellä uuteen oma sänky taistelukierrokseen. 

Viime yön hän nukkui melko makeasti 9-7, mutta kuulin kyllä yöllä että tyyppi heilui sängyssään ja piti kovaa mekkalaa, harjoitteli kääntymistä etc. Noh, onneksi tämäkin on vain vaihe, ohimenevä sellainen! 

Nyt lähden valmistamaan miehelleni hänen suosikkiaamiastaan, corn frittersejä avokadolla ja pekonilla, eilisten synttäreiden kunniaksi<3 Piti tehdä jo eilen mutta joskus vauvaperheessä aika ei riitä ihan kaikkeen! 

Keittiön rauha here we come<3 

Ihanaa päivää teille! 

IMG_3381.JPG

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Vanhemmuus