Hei ihanaiset! 

Nyt on hiljaiseloa blogissa kestänyt sen verran että koin velvollisuudekseni palata takaisin tänne, vaikka tässä vauvakuplassa saisi vierähtämään luultavasti loputtomiin aikaa:) En voi uskoa että huomenna meidän pienokainen on jo 2 viikkoa vanha! Aika tosiaan kiitää, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. 

Arki on lähtenyt rullaamaan sujuvasti ja aletaan olla jo (ainakin omasta mielestämme) melko taitavia vauvan käsittelyssä, mitä nyt välillä vaipat laitetaan väärinpäin päälle ja bodyt puetaan miten sattuu. Ja mies ei vieläkään erota mitkä ovat vauvan yökkäreitä tai päivävaatteita, mutta mitäpä näistä pienistä murheista:D 

Vietettiin ensimmäiset päivät sairaalasta kotiutumisen jälkeen ihan vain kotiin linnoittautuneina osittain sateisen sään takia ja osittain sen takia että oli vain kiva olla rauhassa kotona keskenämme ja munkaan kävelykunto ei ollut mikään maailman paras, vaikka tosin hyvin toivuinkin synnytyksestä. 

Nyt ollaankin jo viikko oltu melko aktiivisia ja meillä on käynyt paljon läheisimpiä ihmisiä ihmettelemässä pienokaista ja mekin ollaan innoissamme kärräilty ympäri Helsinkiä ihanassa auringonpaisteessa. Vappunakin brunsseltiin isommalla porukalla mun vanhempien luona ja uhmattiin ihmisvilinöitä ja käytiin kärräilemässä ympäri Kaivopuistoa. Huomenna lähdetään sitten Mikkeliin muutamaksi päiväksi. Ihanasti on siis pienokainen ainakin tässä vaiheessa sopeutunut mukaan meidän elämään ja me ollaan osattu ottaa hänet ja hänen tarpeensa mukaan meidän elämäämme. En osaisi enää kuvitella elämääni ilman tuota pientä rakkauspakkausta<3 

Eli onnellisuuskuplassa eletään täällä mutta on sekaan toki mahtunut epätoivon ja väsymyksen hetkiäkin. Sairaalassa kun imetys ei meinannut lähteä sujumaan ja se sattui niin pirusti että itkin vaan olin jo aivan valmis luopumaan koko imetyksestä ja siirtymään korvikkeisiin. Onneksi ihanat kätilöt ja mieheni auttoivat ja tukivat, se apu oli sanoinkuvaamattoman tärkeää. Kätilöt myös kertoivat että maidonnousuun liittyy isot hormonaaliset vaihtelut ja alokuloisuus. Joten vinkkinä teille tulevat äidit; imetys ei välttämättä ole alkuun niin auvoista ja ihanaa mutta todellakin sen alkuvaivan arvoista. Vieläkin se välillä hieman sattuu (jos vauvalla huono ote nännistä) tai rinnat ovat täynnä maitoa, tosin siihen auttaa imetys. Ja let´s be honest; joskus tulee tylsiä hetkiä, varsinkin nyt kun vauva syö about 10 h vuorokaudessa tai olet ottanut väärän imetysasennon ja jäkität hartioitasi 45 minuuttia. Tai mies on lähtenyt kauppaan ja salille (isyysloma on oikeasti vähän kuin loma) ja vauva päättää syödä 1,5 h putkeen ja tuijotat vesipulloa joka on 2 metrin päässä ja yrität teleportata sitä itsellesi. Mutta silti se on sen vaivan arvoista!:) 

Minulle on myös katkonaiset yöt olleet henkisesti hieman rankkoja sillä uni on ollut minulle aina niin tärkeää. Nyt tähän alkaa pikkuhiljaa tottua, mutta välillä erityisesti alkuillasta tulee itkuisia hetkiä jolloin vollotan etten pysty tähän. Mutta nekin tunteet ovat ok ja kuuluvat osana tähän prosessiin. Väitän myös että kevät on hyvää aikaa saada vauva, sillä ulkona valostuu koko ajan ja se tekee heräilystä ja vähäunisista öistä helpompia kun auringon paiste piristää niin kummasti. 

Olemme myös mieheni kanssa oppineet äärimmäisen tehokkaiksi. Kun käyn vaikka hakemassa vauvalle puhtaat vaatteet alakerrasta laitan samalla nopeasti pesukoneen päälle, vessassa ollessani hankaan lavuaarit puhtaiksi, yöllä kun käyn hakemassa ruokaa (imetys tekee hyvin hyvin nälkäiseksi ja janoiseksi) laitan samalla tavaroita paikoilleen ja ryhdistän sohvatyynyt. Taito joka kannattaa todellakin opetella! Kaikkialla toitotetaan että antakaa kodin olla ja älkää siivotko, mutta itselleni olisi ainakin ihan kamalaa olla univajeinen, nuutunut ja vielä kaiken lisäksi likaisessa kodissa. Joten kukin tyylillään, mutta meidän huusholli yritetään nyt pitää edes jotenkin kunnossa ihan vain mun mielenterveyden kannalta:D 

Nyt vauveli alkaa osoittaa heräämisen merkkejä, joten aika lopetella. Aloittelen nyt taas kirjoittamaan säännöllisemmin, jos on jotain postausideoita tai toiveita vauva-arjesta niin saa ihmeessä toivoa! Kirjoitan myös synnytyksestä kunhan saan seuraavan kerran hyvän hetken kirjoittaa rauhassa! Alla muutamia kuvia näiltä viimeiseltä parilta viikolta:) 

Masukuva just ennen synnärille lähtöä. Tässä vaiheessa supistelikin jo ihan kivasti, mutta niinkuin sanotaan, supistusten välissä olo on ihan normaali ja pystyy jopa poseeraamaan kameralle:) 

Väsynyt mutta onnellinen uusi äiti Kättärillä:) 

Perhe kävelyllä Vappupäivänä. 

Käytiin viemässä eilen kakku ja kiitoskortti Kättärin Haikaranpesään ja meidän ihanille kätilöille. Synnytys oli tosiaan upea kokemus ja jäi todella positiiviset kokemukset siitä. Mutta lisää synnytyksestä myöhemmin! 

Ihanaa viikon alkua, nautitaan auringonpaisteesta! <3 

Jenna