Hei ihanat! 

Meillä ei alunperinkään ollut mitään kummoisia pääsiäissuunnitelmia, koska ajankohta on niin lähellä laskettua aikaa ja matkustaminen esim. pohjoiseen ei ole nyt vaihtoehtona, saatikka minnekään kauemmas. Odotin kyllä kovasti viikonloppua sillä minulla on tänään synttärit ja on tietysti aina kiva saada extra huomiota ja hemmottelua, erityisesti näin raskauden loppuaikoina;) 

Kuten mainitsin mieheltäni tosiaan leikattiin pari viisaudenhammasta pois maanantai-iltana ja toipuminen näytti tiistaina jo ihan hyvältä, vaikka kipeäähän se aina tekee niiden operaatioiden jälkeen. Mutta keskiviikkona tilanne alkoi muuttua pahemmaksi ja keskiviikon ja torstain vastaisena yönä ei sitten nukuttu oikeastaan yhtään, vaikka rakas oli saanut illalla vielä uudet vahvat kipulääkkeet ja antibiootit, hänen olonsa vain paheni. Aamulla hän oli jo niin huonossa kunnossa että lähdettiin samantien hammaslääkärin päivystykseen josta päivystävä suukirurgi antoi meille samantien lähetteen Töölön sairaalaan, mieheni makasi tässä vaiheessa jo paareilla ja oli melkein  taju pois kivun takia. 

Töölön sairaalassa päästiin onneksi suoraan sisään polille ja lääkärit ottivat hänet vastaan ja veivät samantien paareilla pois ja minä olin tietysti ihan paniikissa että mitä tapahtuu ja että miten tilanne oli mennyt niin pahaksi. Aloin syyttää itseäni että miksi en ollut tuonut häntä aiemmin hoitoon ja että oliko tilanne kenties edennyt pahaan verenmyrkytykseen tms. No, ei ollut mukava tunti odottaa siellä aulassa..  

Kun minut pyydettiin katsomaan rakastani oli hän jo hieman paremman näköinen, tosin suu ei auennut vielä yhtään ja sattui melko paljon, mutta hän sai oikeita antibiootteja, kipulääkkeitä ja nesteytystä ja oli parhaassa mahdollisessa hoidossa. (Osa syy kammottavaan oloon olivat olleet hammaslääkärin määräämät väärät lääkkeet)

Hänet siirrettiin osastolle missä hän on nyt ollut pari päivää korkeiden tulehdusarvojen ja infektion vuoksi, tänään luultavasti selviää tarviiko mitään operoida vai pääseekö hän kotiin parantumaan. Toivon tietysti että tulehdus olisi jo laskenut ja hän pääsisi kotiin. Ollaan kyllä molemmat niin äärimmäisen kiitollisia meidän uskomattoman loistavasta terveydenhuolto järjestelmästä, erityissuuri kiitos Töölön sairaalan päivystykselle, ihanille hoitajille ja loistaville suukirurgeille jotka ovat pitäneet niin hyvää huolta rakkaastani. 

On kamalaa aina (ja erityisesti viimeisillään raskaana) nähdä oma rakkaansa, se suhteen ”vahvempi” osapuoli niin huonossa kunnossa, makaamassa paareilla letkuissa kiinni.. En haluaisi että kukaan joutuisi kokemaan niitä tunteita. Me onneksi taidetaan olla jo paremmassa suunnassa toipumisen suhteen ja olen vain sydän täynnä kiitollisuutta ja rakkautta nyt. 

Pari päivää on tässä siis kulunut sairaalassa sydän säkkyrällä. Eilen oli onneksi ihana huomata jo selkeä voinnin parantuminen rakkaassani. 

Jos jotain positiivista täytyy keksiä niin puhuttiin että tämä sairaalassa oleilu oli myös hyvää synnytysvalmennusta, harvoin sitä saa niin paljon oleilla sairaalahuoneessa ja monesti ne paikat herättävät hieman pelkoa monissa. Mieheni sai olla eilen melkein koko päivän yksin kolmen hengen huoneessa, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja tutkin huonetta ja mietin millaisia eri asentoja voisin synnytyksen avautumis- ja ponnistusvaiheessa toteuttaa niillä puitteilla:D 

Ja jos ihmettelette miksi kirjoittelen näin aikaisin, olen hieman unettomana täällä kotona. Toivoisin että tunnit kuluisivat ja voisin jo lähteä sairaalaan kullan luo ja toivottavasti jopa noutamaan hänet jo kotiin. 

Ihanaa pääsiäislomaa kaikille, muistakaa kertoa rakkaillenne että he ovat tärkeitä ja halata ja pussata heitä! 

<3 Jenna