Ei tänne möllöttämään ole tultu.
Kalenterointi ja aikataulutus, ihanaa herkkua pedantille kaurisihmiselle! Sitä tässä nyt sitten puuhataan, eli yritän rakentaa arkirutiineja päiviin ja lukutavoitteita jokaiselle arkipäivälle. Hah, ei tänne möllöttämään ole tultu. Aamutoimien ja aamupalan jälkeen suunnataan ulos vaunulenkille ja leikkimään tai vaikka altaalle pärskimään. Tehokkaan parituntisen reippailun jälkeen takaisin kotiin lounaalle ja sitten koittaakin jo päikkäriaika. Päikkäriaika pojalla equals tietysti opiskeluaika äidillä. Tai bloggausaika. Päikkäreiden jälkeen sitten välipalaa napaan ja suunta taas ulos, pidemmille seikkailuille kaupungille tai joskus vaikkapa viereiselle Marina Mallille ihmettelemään. Takaisin kotiin iltaruoalle ja vastaanottamaan miestä kotiin töistä (melkoinen flashback from the 50´s muuten). Pojan nukuttamisen jälkeen sitten lisää mahdollista opiskeluaikaa. Done! – tässä siis raamit arkirutiiniin. Ei tunnu kuitenkaan ajatuksena vielä kovin arkiselta, kun ulkoilu voi olla uima-altaalla leikkimistä ja päikkäreiden vapaa-aika esseen laatimista – tai kun saa lastenhoitajan mukaan tähän yhtälöön, niin vaikka salilla käymistä. Jesh!
Valitsimme siis maidin siivoaamaan maanantai- ja torstaiaamuisin, jotta varmasti tulee lähdettyä aikaisin liikenteeseen ulos lapsen kanssa. Tämä on tietysti tavoitteena muinakin päivinä. Tänään mies ampaisi ensimmäiseen työpäiväänsä – poikkeuksellisesti siis vasta tänään, koska sunnuntaihan olisi ollut paikallinen maanantai – ja minä suuntasin pian perästä aamutoimien jälkeen ulos vaunulenkille siivousta karkuun. Päätin kiertää koko 7km mittaisen Marina Walkin ensitöikseni, sillä tämä olisi hyvä tilaisuus tehdä myös lisää taustatyötä asunnonetsimisprojektille. Kierros jäi kuitenkin varttimittaansa, kun tuli kivannäköinen leikkikenttä vastaan, jonne sitten suuntasimme innoissamme pojan kanssa. Nyt oli taas tuuria melkoisesti matkassa, sillä ensimmäiseksi törmäsin tietysti suomalaisiin äiteihin leikkimässä lähes samanikäisten lastensa kanssa. Mukavan jutustelun lisäksi pääsin selvyyteen jo erilaisista mammaryhmistä ja kahvitreffeistä. Kohtalotovereita siis lisää tiedossa. Babies connecting people!
Olen kieltämättä todella onnellinen jo näistä pienistä kontakteista, joita olen parin päivän aikana saanut. Suurin riski ulkomaankomennuksen onnistumiselle on muuten tutkimusten mukaan puoliso ja eritoten puolison huono sopeutuminen kohteeseen. Tämänkin takia omat rutiinit, kodista ulos lähteminen ja kaikki sosiaaliset ympyrät ovat todella tärkeitä. Muun muassa näitä asioita kävimme läpi taannoisessa ulkomaankomennukselle valmentavassa ja kohdemaan kulttuurista kertovassa koulutuksessa, jonka puolisoni yritys meille järjesti. Palaan tähän mielenkiintoiseen koulutukseen kokonaisuudessaan seuraavassa postauksessa.