Ei tänne möllöttämään ole tultu.

Kalenterointi ja aikataulutus, ihanaa herkkua pedantille kaurisihmiselle! Sitä tässä nyt sitten puuhataan, eli yritän rakentaa arkirutiineja päiviin ja lukutavoitteita jokaiselle arkipäivälle. Hah, ei tänne möllöttämään ole tultu. Aamutoimien ja aamupalan jälkeen suunnataan ulos vaunulenkille ja leikkimään tai vaikka altaalle pärskimään. Tehokkaan parituntisen reippailun jälkeen takaisin kotiin lounaalle ja sitten koittaakin jo päikkäriaika. Päikkäriaika pojalla equals tietysti opiskeluaika äidillä. Tai bloggausaika. Päikkäreiden jälkeen sitten välipalaa napaan ja suunta taas ulos, pidemmille seikkailuille kaupungille tai joskus vaikkapa viereiselle Marina Mallille ihmettelemään. Takaisin kotiin iltaruoalle ja vastaanottamaan miestä kotiin töistä (melkoinen flashback from the 50´s muuten). Pojan nukuttamisen jälkeen sitten lisää mahdollista opiskeluaikaa. Done! – tässä siis raamit arkirutiiniin. Ei tunnu kuitenkaan ajatuksena vielä kovin arkiselta, kun ulkoilu voi olla uima-altaalla leikkimistä ja päikkäreiden vapaa-aika esseen laatimista – tai kun saa lastenhoitajan mukaan tähän yhtälöön, niin vaikka salilla käymistä. Jesh!​

Valitsimme siis maidin siivoaamaan maanantai- ja torstaiaamuisin, jotta varmasti tulee lähdettyä aikaisin liikenteeseen ulos lapsen kanssa. Tämä on tietysti tavoitteena muinakin päivinä. Tänään mies ampaisi ensimmäiseen työpäiväänsä – poikkeuksellisesti siis vasta tänään, koska sunnuntaihan olisi ollut paikallinen maanantai – ja minä suuntasin pian perästä aamutoimien jälkeen ulos vaunulenkille siivousta karkuun. Päätin kiertää koko 7km mittaisen Marina Walkin ensitöikseni, sillä tämä olisi hyvä tilaisuus tehdä myös lisää taustatyötä asunnonetsimisprojektille. Kierros jäi kuitenkin varttimittaansa, kun tuli kivannäköinen leikkikenttä vastaan, jonne sitten suuntasimme innoissamme pojan kanssa. Nyt oli taas tuuria melkoisesti matkassa, sillä ensimmäiseksi törmäsin tietysti suomalaisiin äiteihin leikkimässä lähes samanikäisten lastensa kanssa. Mukavan jutustelun lisäksi pääsin selvyyteen jo erilaisista mammaryhmistä ja kahvitreffeistä. Kohtalotovereita siis lisää tiedossa. Babies connecting people!

 

victory-baby.jpg

 

Olen kieltämättä todella onnellinen jo näistä pienistä kontakteista, joita olen parin päivän aikana saanut. Suurin riski ulkomaankomennuksen onnistumiselle on muuten tutkimusten mukaan puoliso ja eritoten puolison huono sopeutuminen kohteeseen. Tämänkin takia omat rutiinit, kodista ulos lähteminen ja kaikki sosiaaliset ympyrät ovat todella tärkeitä. Muun muassa näitä asioita kävimme läpi taannoisessa ulkomaankomennukselle valmentavassa ja kohdemaan kulttuurista kertovassa koulutuksessa, jonka puolisoni yritys meille järjesti. Palaan tähän mielenkiintoiseen koulutukseen kokonaisuudessaan seuraavassa postauksessa.  

 

   

Suhteet Oma elämä Opiskelu

Vihdoin Dubaissa!

 

Elämä kassialmana on alkanut, eli kaikki tavarani kulkevat tällä hetkellä mukanani ahdettuina kahteen (jäätävän painavaan) matkalaukkuun. Loppuomaisuus on lastattu merikonttiin, joka on nyt jo muutaman mutkan kautta matkalla kohti Dubaita. Maaliskuun alussa tulisi olla loputkin tavarat perillä, ihanaa!

Viimeisinä päivinä Suomessa stressitasoni huiteli jo melkoisissa sfääreissä, sillä mielestä katosi kummallisesti (ja hyvin epätyypillisesti) paljon asioita ja unohdin jopa vakio maksukorttini tunnusluvun. Huumorintajunikin tuntui kadonneen hetkellisesti jäljettömiin ja opiskelun aloitus ahdisti hermeettisesti. Tunne alkoi helpottaa, kun ensimmäinen opintopiste HOPSista kilahti opintorekisteriin ja kun saimme muutamaa päivää ennen lähtöä tietoomme hotellin, jossa majoittuisimme väliaikaisesti, kun odotamme kodin löytymistä ja kontin saapumista. Hotelli oli loistavalla paikalla, lupausten mukaan hiljainen (tervetuloa keski-ikä!) ja muutenkin todella palveluiltaan mieluinen, niin lähtöä alkoi odottaa entistä suuremmalla innolla.

Viimeiset neljä yötä vietimme Helsingissä hotellissa, sillä kotimme muuttoon pakkaaminen kesti kaikkineen muuttofirmalta kaksi päivää. Koko maallinen omaisuutemme mahtui 144 kolliin/33 kuutioon, josta mieheni mukaan 20 kuutiota oli allekirjoittaneen vaatteita. Epäkelvoiksi muuttotavaroiksi luokiteltiin muun muassa kodinpuhdistusaineet, buranat ja meikäläisen kivikautiset SM-showtanssikisojen VHS-tallenteet(syntisiä!). Kolmanneksi päiväksi palkkasimme siivoojat ja pääsimme jo luovuttamaan vuokralaisillemmekin kodinavaimet. Viimeisenä päivänä Suomessa kipaisimme vielä hammaslääkärissä ja jätimme auton myyntiin liikkeeseen, eli järjestelyjä riitti ihan viimetinkaan saakka. 

Annoimme Finskille, aikaisemmista uhkauksista huolimatta, uuden tilaisuuden. Päivälento meni nappiin, poika nukkui matkalla kunnon unet ja sekin aika tuli käytettyä hyväksi opiskelujen kanssa. Uskomatonta kyllä, läheisellä penkkirivillä istui pariskunta pienen lapsensa kanssa tismalleen samassa tilanteessa kanssamme – muuttomatkalla ja asettumassa vieläpä läheiselle asuinalueelle. Innoissamme tarjosimme heti yhteystietojamme, sillä miten upeaa olisikaan, jos näin sattumalta löytäisi jo ensimmäiset kohtalontoverit ja ystävät täältä. Koneesta poistuessamme lentoemo huikkasi vielä peräämme ”mukavaa lomaa” ja tunsin lämpimän läikähdyksen sisälläni. Lomaa. Ei nyt ehkä ihan lomaa-lomaa, mutta lomaa vanhasta elämästä ja rutiinista. Ja se on tervetullutta ja jännittävää! 

Tällä kertaa noutokyyti kentällä odotti ajallaan ja koko matka hotellille meni muutenkin joutuisasti. Illalla ehdimme vielä tutustumaan lähiseutuun, eli bongaamaan hotellin viereisen Marina Mallin ja arkielämään tarvittavat ruokamarketit. Koko muuttoon liittyvä jännitys laukesi hetkessä, kun teimme kävelylenkin Marinassa ja ihailimme maisemia. Näimme uudestaan taloja, joissa olimme tutustumismatkalla vierailleet katsomassa huoneistoja. Ravintoloita, joissa olimme jo pistäytyneet. Vaikka olimme olleet maassa vasta muutaman tunnin, tämä paikka alkoi jo tuntia hitusen kodilta. Ihanaa.     

IMG_5621.JPG

 

Suhteet Sisustus Oma elämä Opiskelu