Tutustumismatkalla.

”En haluaisi valittaa, mutta…” Tiedossa rehellinen matkakertomus ilman turhaa kaunistelua, sillä fiilikset reissussa menivät kieltämättä aika laidasta laitaan. Lähtöpäivän tunnelmat olivat aika surkeat hermeettisen flunssan takia ja kentälle suunnattiinkin Diacorin kautta antibiootit kainalossa. Huonoa tuuria oli enemmänkin matkassa, sillä lentomme oli myöhässä. Lensimme Finskin yölennolla ja meillä oli pojallekin oma paikka, jotta saataisiin turvattua mahdollisimman hyvät yöunet kaikille. Nukkuminen osoittautui kuitenkin mahdottomaksi tehtäväksi, sillä yölennon tunnit käytettiin ”tehokkaaseen myyntityöhön” (vaikka kaikki matkustajat yrittivätkin vain nukkua lennolla ja kello oli kohdemaan aikaa 2.00 aamuyöllä), eli valot pidettiin päällä viimeiseen asti ja emot suhasivat kärryineen ahkerasti käytävällä. Taaperon nukuttaminen näissä olosuhteissa oli kohtuullisen haastavaa ja oma uni lopulta täysin tavoittamattomissa. Peittoa ja tyynyä ei riittänyt edes 1-vuotiaallemme ja käsinojan virkaa toimitti pelkkä metallikehikko. Lopulta vielä edessä istuva seurue sairastui matkalla ja alkoi oksentaa (kaikki sympatiani heille). Lento saapui perille noin aamukuudelta paikallista aikaa ja allekirjoittaneen olo oli aika rapea unettomuuden ja flunssan jäljiltä. Tässä olotilassa teimmekin jo periaatepäätöksen, että Finnairin lentoja pyrimme jatkossa parhaamme mukaan välttämään, sillä ei ole mitään järkeä maksaa (tai maksattaa firmalla) yli 1000 euroa per lippu, kun halpalentoyhtiöllä saa saman minipalvelutason, eli lennon kahvilla, huokeampaan hintaan.

Meille oli tilattu noutokyyti hotelliltamme, mutta kuskimme oli jo liuennut paikalta lentomme myöhästyttyä, eli oli otettava omatoimista taksia alle ja menoksi. Tsekkaus hotelliin sujui kivasti ja saimme käyttöömme ison huoneiston, joka olisi käytössämme muuttaessamme, samalla kun odottaisimme huonekalukonttimme saapumista meriteitse Suomesta. Hotellissa oli kaikki tarvittavat mukavuudet suuresta uima-altaasta gymiin, lastenleikkipaikkaan ja -hoitopalveluun, sekä lukuisia ravintoloita, kahviloita ja kauppoja. Sijainti oli myös hyvä ja olimme innoissamme, mutta yksi merkittävä mutta oli kuitenkin matkassa – järisyttävän huono äänieristys, eli liikenne vilkkaalta Sheikh Zayedin moottoritieltä kantautui huoneistoon niin kovana, että nukkuminen oli todella haastavaa. Hyvillä korvatulpilla pystyi sinnittelemään viikon, mutta pidempään majoittumiseen tuo paikka ei sopisi. Emme ole edes herkkäunisia, joten oli yllättävää (ja raastavaa) törmätä tähän ongelmaan jo toistamiseen. Esitimme siis toiveen toisesta majoituksesta, kun seuraavaksi saavumme Dubaihin.

Yllä kuvaa Marinasta ja Yacht Clubista

Kaksi päivää meitä pyöritti kaupungilla hurmaava asuntoagenttimme, todella ”posh” brittilady, ja tutustuimme hänen avullaan eri asuinalueisiin. Kävimme katsomassa myös parikymmentä asuntoa ja saimme haarukoitua näin paremmin, mitä etsimme. Perusvaatimuksemme olivat 2-3 makuuhuonetta, sopiva etäisyys puolison työpaikkaan, hyvät palvelut saavutettavissa kävellen, lasten leikkipaikka ja nursery lähimaastossa, sekä mahdollisuus julkisiin liikennevälineisiin. Tarjolla oli hintahaarukkaamme sopivaa uutta ja vanhaa, suurta ja pienempää, villaa, paritaloa ja kerrostalohuoneistoa korkealta ja matalalta. Saatuamme hyvän yleiskuvan tarjonnasta, päädyimme etsimään 2-3 makuuhuoneen huoneistoa eloisalta Marinan alueelta. Saapuessamme siis seuraavaksi Dubaihin, keskitymme katselemaan vain tuollaisia huoneistoja ja sopiva koti pitäisi löytyä noin viikossa. Hotellissa täytyy tästä huolimatta viettää pidempi pätkä, sillä tavarakontin saapumisessa Suomesta menee useampi viikko. Asuntokierroksesta tuli kuitenkin toiveikas olo, sillä minulla vahvistui tunne siitä, että tulemme löytämään meidän näköisemme kodin. Toki jonkinlainen kompromissi täytyy luultavasti tehdä, sillä esimerkiksi materiaalivalinnat keittiössä ja kylpyhuoneessa eivät aina ole omaan skandinaaviseen kokovalkoiseen makuun. Ihastuin todella myös Marinan alueeseen, sillä tuolla pystyi todella myös kävelemään ja nauttimaan ympäristön palveluista jalan. Näkymät huoneistosta olivat myös upeat ja silmä lepäsi kimmeltävässä satamapoukamassa.  

Yllä asuntonäytöillä napattuja kuvia. 

Loput päivät käytimme perus turistitouhuissa, tosin uima-altaalle emme ehtineet kertaakaan. Shoppailimme hieman ostareilla, makustelimme erilaisissa etnisissä ravintoloissa korealaisesta barbequesta sushiin ja levant-cuisineen (’itäisen Välimeren keittiö’) ja kävimme muun muassa kulta soukissa ja pojan iloksi Dubai Malllin ”vedenalaisessa eläinpuistossa” ja akvaariossa. Kaupungissa riittää kyllä nähtävää ja tehtävää, joten sitä olisi mielellään viihtynyt taas pidempäänkin – mikä on varmasti oikein hyvä merkki ottaen huomioon edessä siintävän muuton. Rakastuin myös Carrefour-hypermarketin laajaan ruokavalikoimaan, joten ruokakaupassa käymisestä tulee varmasti yksi arjen kohokohdista, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Näimme taksista käsin myös kokonaisen luomu-/biodynaamisen ruoan marketin, joka täytyy ehdottomasti käydä katsastamassa heti muutettuamme. Ja mikä ihaninta, lähes kaikkialta on kotiinkuljetus, eli niin ruokaostokset kuin ravintolaruoankin saa tilattua helposti myös suoraan kotiovelle.

Lento kotia kohti oli yhtä myöhässä kuin lähtökin, mutta koska ajankohta oli aikaisempi, ei yöunia onneksi tarvinnut uhrata sinisillä siivillä. Pääsimme siis kohtuullisen mutkattomasti kotiin pakkaseen. Laukkuja pakatessa kotimatkaa varten kävi kieltämättä jo mielessä, että olisihan sitä voinut saman tien jäädäkin. Nyt kuitenkin takaisin lähtöruutuun ja lähtölaskenta muuttoon noin kolme viikkoa. Hui.

Ps. Koulukirja ei auennut kertaakaan reissussa. Olen pulassa.