Vihdoin Dubaissa!
Elämä kassialmana on alkanut, eli kaikki tavarani kulkevat tällä hetkellä mukanani ahdettuina kahteen (jäätävän painavaan) matkalaukkuun. Loppuomaisuus on lastattu merikonttiin, joka on nyt jo muutaman mutkan kautta matkalla kohti Dubaita. Maaliskuun alussa tulisi olla loputkin tavarat perillä, ihanaa!
Viimeisinä päivinä Suomessa stressitasoni huiteli jo melkoisissa sfääreissä, sillä mielestä katosi kummallisesti (ja hyvin epätyypillisesti) paljon asioita ja unohdin jopa vakio maksukorttini tunnusluvun. Huumorintajunikin tuntui kadonneen hetkellisesti jäljettömiin ja opiskelun aloitus ahdisti hermeettisesti. Tunne alkoi helpottaa, kun ensimmäinen opintopiste HOPSista kilahti opintorekisteriin ja kun saimme muutamaa päivää ennen lähtöä tietoomme hotellin, jossa majoittuisimme väliaikaisesti, kun odotamme kodin löytymistä ja kontin saapumista. Hotelli oli loistavalla paikalla, lupausten mukaan hiljainen (tervetuloa keski-ikä!) ja muutenkin todella palveluiltaan mieluinen, niin lähtöä alkoi odottaa entistä suuremmalla innolla.
Viimeiset neljä yötä vietimme Helsingissä hotellissa, sillä kotimme muuttoon pakkaaminen kesti kaikkineen muuttofirmalta kaksi päivää. Koko maallinen omaisuutemme mahtui 144 kolliin/33 kuutioon, josta mieheni mukaan 20 kuutiota oli allekirjoittaneen vaatteita. Epäkelvoiksi muuttotavaroiksi luokiteltiin muun muassa kodinpuhdistusaineet, buranat ja meikäläisen kivikautiset SM-showtanssikisojen VHS-tallenteet(syntisiä!). Kolmanneksi päiväksi palkkasimme siivoojat ja pääsimme jo luovuttamaan vuokralaisillemmekin kodinavaimet. Viimeisenä päivänä Suomessa kipaisimme vielä hammaslääkärissä ja jätimme auton myyntiin liikkeeseen, eli järjestelyjä riitti ihan viimetinkaan saakka.
Annoimme Finskille, aikaisemmista uhkauksista huolimatta, uuden tilaisuuden. Päivälento meni nappiin, poika nukkui matkalla kunnon unet ja sekin aika tuli käytettyä hyväksi opiskelujen kanssa. Uskomatonta kyllä, läheisellä penkkirivillä istui pariskunta pienen lapsensa kanssa tismalleen samassa tilanteessa kanssamme – muuttomatkalla ja asettumassa vieläpä läheiselle asuinalueelle. Innoissamme tarjosimme heti yhteystietojamme, sillä miten upeaa olisikaan, jos näin sattumalta löytäisi jo ensimmäiset kohtalontoverit ja ystävät täältä. Koneesta poistuessamme lentoemo huikkasi vielä peräämme ”mukavaa lomaa” ja tunsin lämpimän läikähdyksen sisälläni. Lomaa. Ei nyt ehkä ihan lomaa-lomaa, mutta lomaa vanhasta elämästä ja rutiinista. Ja se on tervetullutta ja jännittävää!
Tällä kertaa noutokyyti kentällä odotti ajallaan ja koko matka hotellille meni muutenkin joutuisasti. Illalla ehdimme vielä tutustumaan lähiseutuun, eli bongaamaan hotellin viereisen Marina Mallin ja arkielämään tarvittavat ruokamarketit. Koko muuttoon liittyvä jännitys laukesi hetkessä, kun teimme kävelylenkin Marinassa ja ihailimme maisemia. Näimme uudestaan taloja, joissa olimme tutustumismatkalla vierailleet katsomassa huoneistoja. Ravintoloita, joissa olimme jo pistäytyneet. Vaikka olimme olleet maassa vasta muutaman tunnin, tämä paikka alkoi jo tuntia hitusen kodilta. Ihanaa.
