Mankuva takiainen

Anna Blue Eyes kertoi tyypistä, joka ei ymmärtänyt lähteä kotiin.

Mä olen kohdannut tyypin, joka ei meinannut päästää mua kotiin. 

Kun olin ollut tyypillä hengaamassa ekaa kertaa, oltiin ihan kaveritasolla ja ilmassa oli jotain pientä. Kun olin lähdössä bileistä kotiin, alkoi ihmeellinen mankuminen: eiii, älä mee vieläää. Tuu mun kaa nukkuu. Onks sun pakko mennä-ää. Ja tämä siinä vaiheessa, kun olin tehnyt selväksi, että mun todellakin pitää mennä. 

Seuraavalla kerralla homma eteni ja jäin yöksi. Aamu-uusinnan jälkeen oltiin halailtu ja juteltu sängyssä pitkään ja oli ihan tiedossa, että mun pitää jossain vaiheessa lähteä töihin. Silti, kun aloin varoittelemaan, että mun pitää kohta mennä, alkoi vinkuna: Eiii, jää vieläää. Tuu tänne. Älä meee. Ja kietoutui ympärille niin, että en pystynyt kuin tuijottelemaan kattoon ja ihmettelemään, että mitä helvettiä, mun pitäis oikeasti päästä kohta pois tästä. 

Venkoilin itseni irti ja puin pikavauhtia, ettei tyyppi ehtisi kietoutua uudestaan ympärille: kyllä mun pitää nyt lähteä.

Eikä pidääää.

Huh, meinasi iskeä pakokauhu! Mulle riittäisi ihan vaan, jos mies toteaisi: harmi, että sun pitää mennä jo. Ainakin tiedän mihin suunnata, kun kaipaan rajattomasti halimista.