Olen ensimmäistä kertaa elämässäni parikymppinen sinkku. Olen ollut seurusteluketjussa koko nuoruuteni, mutta oh, nyt on vain minä itse. Minähän voin tehdä aivan mitä haluan! Eikä minulla ole aavistustakaan, mitä se on!

Parisuhteita on takana useampi, mutta nyt on päättynyt pitkäaikaisin suhteeni koskaan.

Voisin viimein olla jonkin aikaa ihan keskenäni, oppia tuntemaan itseni vähän paremmin ja opetella olemaan yksin. Haluaisin tunnustella, mitä elämältäni haluan ja ottaa vähän enemmän vastuuta itsestäni. Aikuistua pikkaisen, antaa itselleni tilaa kasvaa.

Toisaalta tiedän, että jos sieltä joku ihana on tullakseen, niin sitten on.

Yritän muistaa, että suhteita on joka lähtöön, ennen kuin päädyn taas päätä pahkaa parisuhteeseen. Sellaiseen oletustilaan, jota ei tarvitse selitellä kavereille eikä perheelle ja josta laitetaan yhdessä Facebookiin ilmoitus ”parisuhteessa”. Vuoden sisään ihmiset alkavat kysellä, aiotteko te muuttaa yhteen ja missä te vietätte joulua.

Nyt kun sellainen suhde on takana, niin en kyllä ajatellut jäädä lopullisesti yksin kotiinkaan. Hiljaisia kausia on, mutta aina välillä tilalle tulee kaiken maailman tyyppejä: niitä, keiden luo päädytään yöksi tai pariksi tai niitä, keihin ihastutaan ja lopulta annetaan olla.

Näistä tyypeistä minä kirjoitan ja yritän samalla miettiä, että mitä hittoa minä oikein puuhaan.