Introducing John Hole

Hey guys!

Vihdoin se on toteutunut, uskallauduin perustamaan oman blogin. Enkä usko, että naama vois tämän leveämmässä hymyssä enää olla!

First some serious stuff. Jo vuosia olen aktiivisesti seurannut bloggaajaa jos toistakin. Olen nähnyt kuinka kaikki on alkanut ensimmäisistä haparoivista selfie-kuvista, kohti pro-tason, visuaalisesti upeaa kuvaloistoa. Koin usein hyvin suurta samaistumista muotiblogeja lukiessa. Enää ei ole tarvinnut kokea ulkopuolisuutta nauttiessaan joidenkin mielestä hyvinkin pinnallisista asioista, tai kuunnella kummistuneita lauseita pukeutumisestani. Tiesin, että heitä on muitakin jotka rakastavat tätä, nimittäin muotia!

Olen aina ollut jonkin sortin oman tieni kulkija ja muoti on se joka on antanut minulle siihen mahdollisuuden. Pukeutumisella voin ilmaista itseäni ja sen aamun fiilista. Tänä syksynä elämäni pysähtyi. Jouduin irtisanoutumaan töistä sekä miettimään elämääni syvemmin kuin koskaan. Jokin aika sitten Helsingissä asuessani todellisuus iski vasten kasvoja ensimmäistä kertaa, josta kaikki alkoi. Olen elämäni aikana kokenut paljon asioita ja uskonkin muodin olleen aina se pakokeino huonoista hetkistä. Ajat ennen muotiblogeja ja netin mahdollisuuksia olivat muotilehdet ainoa keinoni koskettaa tätä ihanaa maailmaa. Maailman muuttumisen myötä olen joutunut hyväksymään netin vallan. Joskin muotilehdistä ja niiden sivujen tuoksusta en luovu haha !! 

Taakse katsoessani huomaan, että viimevuodet ovat menneet kuin sankassa sumussa, en ole nähnyt eteen enkä taakse. Olen tuntenut suurta kateutta, ylpeyttä, inhoa, iloa, ennenkaikkia pettymystä ja surua. Koskien itseäni. Tunnen että vuodet ovat menneet hukkaan omalta osaltani, ja olen ihmetellyt miksi vieläkin painin samojen asioiden kanssa kuin vuosia sitten, toki hieman muokkautuneina.  Minulle sanottiin, että olen tainnut aikalailla huolehtia muista, enkä ole pitänyt huolta omasta hyvinvoinnista ja olen tullut pisteeseen, että en enää jaksa. Olen aina saanut tuntea suurta mielihyvää auttaessa muita, nähdessäni että minusta oli hyötyä. Luulin sen olevan riittävää. Vihdoin olen tajunnut sen olen pääsyy tähän. En ole huolehtinut itsestäni.

Jätin kampaajan työt, koska henkisesti olin aivan loppu. Muiden silmiin saatoin vaikuttaa aivan normaalilta, toki, haluaisitko sinä itkeä kesken tukan leikkuun ja pyyhkiä samalla vähän räkää paidan hihaan? Niimpä. Tajusin, että näin ei voi jatkua. Olen joutunut taistelemaan itsepäisyyttäni vastaan ja järkkymättömyyttäni ”minä jaksan”. En jaksa. Se on ollut yksi vaikeimmista asioista joita olen joutunut hyväksymään. En ole jaksanut edes kiinnostua muotilehdistä tai blogeista hetkeen. Saattaa kuulostaa pinnalliselta, mutta minulle se merkitsi suurempaa. Jokin ei ole oikein. Vihdoin olen joutunut kuuntelemaan itseäni ja olen löytänyt uudestaan palan itseäni, joka tuntuu Ä-L-Y-T-T-Ö-M-Ä-N hyvältä. Muodin. Haluan blogini kautta ilmaista itseäni kuvin sekä jakaa mieltymyksiä ja mietteitäni muodista, elämästä, minulle tärkeistä asioista, koska ne ovat se henkireikä joka auttaa ympärillä olevien ihmisten lisäksi. Mietin uskallanko kertoa näistä asioistani, mutta uskon, että lukijoissani tulee olemaan niitä ihmisä jotka ovat olleet tekemisissä kanssani, ihmisiä joita olen laiminlyönyt kun ei ole ollut energiaa tai keiden kanssa olen yhtäkkiä suuttunut ilman syytä. Haluan pyytää anteeksi, koska se ei ole oikea versio ja aloittaa matkani kohti uutta minää.

Tervetuloa lukemaan rakkaudestani kauneuteen ja muotiin!

John Hole