Growing up
Olen ajatellut paljon aikuistumista viimeaikoina. Viime vuoden aikana olen oppinut itsestäni todella paljon, vaikka töyssyiltä ei säästytty, oli vuosi jollain kieroutuneella tavalla tähän asti elämäni parasta aikaa. Siksi, että tajusin vihdoin alkaa elää. Niin kliseiseltä kun se tuntuukin, tajusin kuinka paljon asiat ovat vain ja ainoastaan itsestään kiinni. Ennen tulevaisuus ahdisti, koska halusin tehdä niin paljon ja ajattelin heti, että ei minulla ole resursseja tehdä sellaisia. Tosiasiassa minulla ei ollut resursseja tehdä niitä HETI. Viimeisen vuoden aikana kuitenkin jouduin säästämään ja harkitsemaan pieniäkin ostoksia, koska kaikki meni kädestä suuhun ja se jos mikä opetti priorisoimaan asioita. Silloin tajusin, että jos haluan jotain, se on mahdollista saada kun hieman odottaa.
Olin ennen myös aivan liian ihmisriippuvainen. En osannut olla yksin ja petyin usein jos joku ystäväni ei voinut olla kanssani. Ihmiset tuntuivat minusta hyvin itsekkäiltä. Ja miksi, siksi että heillä oli omakin elämä. Sen sijaan minulla ei ollut. En uskaltanut havitella mitään oikeasti haluamaani ja olin kateellinen ihmisille jotka havittelivat. En tarkoita, että olen löytänyt välttämättä sen mitä haluan, mutta erilaista on se, että olen alkanut etsiä. Nyt minullakin on omaa aikaa jolloin otan selvää unelmistani. Suunnittelen, pohdin, etsin tietoa, nautin. Ehkä suurimpia haaveitani on ollut jo vuosia, että haluan muuttaa New Yorkiin asumaan, edes hetkeksi ja vihdoin uskallan pohtia milloin oikeasti voisin sinne lähteä!
Aikuistuminen. Sitäkö tämä kaikki on, vai olenko aina ollut tälläinen ja nyt vain paljastun. Jos näin, miksi helkkarissa vasta nyt. Älkää ymmärtäkö väärin, lauseessa on naurua mukana. En ole katkera sille, että näin tapahtui. Päinvastoin, olen äärettömän onnellinen, että vihdoin uskallan alkaa suunnitella elämääni. Elämä on kuin iso kalenteri. Kalenteri joka on täynnä ihania asioita, unelmia, päämääriä. Esimerkiksi minun kalenteriini on merkitty delfiinien kanssa uiminen. En tiedä koska, mutta siellä se on 😉
Keskiviikot,
John
