A little party never killed nobody.
Berliinissä kaikki hyvin, mitä nyt yks särkynyt sydän… Eteenpäin sanoi mummo lumessa!
Täytyy sanoa, että tässä vähän yli kolmen kuukauden aikana on tullut Berliinin yöelämä varsin tutuksi ja se on kyllä juurikin oikeanlainen meikäläisen makuun! Viime viikonloput onkin mennyt enemmän tai vähemmän bilettäessä. Tässä vähän tarinaa viime viikonlopulta. (Isovanhemmat, tädit ja muut herkkikset voi jättää seuraavan tarinan lukematta)
Torstaina olin italialaisen Valentinan luona jouluillallisella. On hauskaa mennä kotibileisiin, mistä ei oikeastaan tunne kuin pari ihmistä, koska silloin tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Perjantaina juhlistettiin itsenäisyyspäivää Suomi-porukalla Riikka Pian luona. Heijastettiin ”linnan” juhlien vastaanotto jälkilähetyksenä projektorilla seinälle ja juotiin glögiä. Parilla kaverilla oli dj-laitteet mukana, joten juhlat vaihtui illan aikana discovaloihin ja jorailtiin mainioiden koti-tiskijukkien tahtiin koko ilta vaan kotosalla. Lauantaina oli myös ihan mahtavat kemut! Riikka Pia oli järjestänyt bileet yhdessä asunnossa, jota ne yrittää myydä. Itse asiassa ne haluaa myydä koko rakennuksen, jossa on yhteensä 9 asuntoa. Asunnon seinillä oli esillä erilaista taidetta, juomatarjoilut olivat kohillaan, dj:itä muutama kappale totta kai ja niin pirun cooleja ihmisiä. Oli niin kivaa, että baariin ei enää jaksanut lähteä.
Täällä tietyissä klubeissa bileet jatkuu perjantai-illasta maanantai-aamuun eli koko viikonlopun yli. Berghain on yksi sellaisista, ja sattuu se olemaan myös yksi maailman parhaimmaksi rankatuista klubeista. Berghainissa on olemassa se tunnettu naamaraja ja sisäänpääsy ei todellakaan ole mikään helppo juttu. Anna saapui sunnuntaina kuuden aikaan mun luokse juoruilemaan ja heitti ilmoille ajatuksen, että pitäiskö lähteä yrittämään Berghainiin sisään. Mietin ehkä noin minuutin, kunnes tajusin et nyt on kyseessä sellanen tilanne, että on pakko vain sanoa hell yeah! Ei muuta kun kuontalo ja asuvalinnat kohdilleen, spätistä vodkaa ja Club Matea ja kohti Mordorin portteja. Ovella ei ollut jonoa, lähestytään ovea ja kuuluisia ovimiehiä. Ovimiehet heittävät vähän sarkastista läppää ja kysyvät ollaanko vieraslistalla. Jaaha, no eipä oltu eli ei asiaa sisälle. Yritys numero uno oli epäonnistunut, mutta toinen yritys tulossa lauantaina, kun Berghain täyttää 9 vuotta. Pitäkää peukkuja!
Sunnuntain tarina jatkuu… Eihän me nyt kotia voitu mennä kun vodka-matetkin just vedetty naamariin. Ainoa vaihtoehto siis lähteä tarkastamaan toinen niistä about kolmesta klubista, joissa on meininkiä sunnuntaina kello seitsemän aikaan illalla eli Sisyphokseen. Bisset spätistä matkajuomaksi, koska juna-asemalta sinne oli noin kolmen kilsan matka, joka päätettiin kävellä. Huikea sunnuntai-illan suunnitelmamme alkoi arveluttaa jossain kohtaa matkaa, mutta tosin ei ollut mitään hävittävääkään. Jälleen sisäänpääsy ei ollut mikään itsestäänselvyys, mutta nyt onni oli meidän puolella. Ja tällä tarinalla on iloinen loppu. Oli nimittäin yksi parhaista illoista tähän mennessä! Spontaanit illat on aina parhaimmat, se on nyt todistettu jo monta kertaa. Sunnuntaina meininki klubeilla on jotenkin todella rento, voi nauttia ainoastaan musiikista, tanssia, juoda pari bisseä ja mennä vielä ajoissa kotiin.
Nyt moni teistä ajattelee, että ”hui kauheeta, miten se Hanna oikein jaksaa?”. Vastaus on yllättävän hyvin : ) Maanantaina en kokenut ylitsepääsemätöntä väsymystä, vaan tirskuvaa onnellisuutta, koska takana oli niin mahtava ilta. Myös moni voi ajatella, että ”mitä ihmettä juoko se Hanna bisseä nykyään?”. Vastaus siihen on, että kyllä joo silloin tällöin : )
Ajattelin tehdä myös myöhemmin postauksen, missä listaan kaikki Berliinin lemppariklubini. Pari kivaa klubia on vielä kokematta, joten ehkä tästä aiheesta siis vasta kun kaikki empiirinen data on kerätty ;)
Tänä viikonloppuna en myöskään ajatellut jäädä kotiin surkuttelemaan, vaan perjantaina meillä on firman pikkujoulut ja lauantaina tosiaan Berghain-yritys numero kaksi odottaa. Sinne saattaa joutua kolmekin tuntia odottamaan, mutta jos pääsee sisälle, niin on todennäköisesti odotuksen arvoinen. Jos ei, niin ei maailma siihen kaadu. Nokka kohti vaan toista klubia.
Ensi viikon lauantaina olenkin sitten jo Suomen Turussa viikon mittaisella visiitillä! Toivottavasti ehdin näkemään mahdollisimman monen silloin :)
-Hanna-