Huh ja puh.

Hei vaan ystäväiset! Pahoittelut, että tämä kirjoittelu on jäänyt taas vähemmälle, mutta viime aikoina on ollut sellainen tekemisen meininki. Rakas pain in the ass -projektini nimeltä gradu vie kaiken aikani ja viime viikkoina on tultu juostua myös erinäisissä työhaastatteluissa. Karkasinpa myös Berliiniin viikoksi tapaamaan ystäviäni. Kun on kyse gradusta, niin tekosyitä on monia ja vaihtoehtoisten ajanviettotapojen keksiminen ei ole temppu eikä mikään. Eilen Spartanilla oli salikisat ja olihan minun pa​kko mennä kisaavia kavereitani kannustamaan. Päädyinpä myös tuomaroimaan. Ensi kerralla jos on maisemissa, niin voisi rohkaista itsensä ja mennä itsekin kisaamaan. Mahtava porukka ja hyvä tsemppi päällä. Kisapäivä jatkui Ruissalossa saunomisen, uimisen (+3 astetta! Talviturkki heitetty ;)), grillauksen ja mukavan tutustumisen merkeissä. Niin kivaa treenata tossa porukassa!

Berliinissä oli jo ihan kevät tai melkein jopa kesä, koska lämpöasteita oli about 20. Kirsikankukat kukki ja puissa oli jo lehtivihreää. Ennen reissua kävin yhdessä työhaastattelussa Helsingissä ja silloinen auringonpaiste ja +10 sekä erittäin kiinnostava työmahdollisuus sai ajattelemaan, että ei tämä Helsinkikään olisi huono vaihtoehto. Oli hyvä, että olin päässyt tällaiseen ajatukseen kiinni, jotta mitä ikinä tapahtuukaan, se ei voisi olla huono vaihtoehto. Berliinissä menin lentokentältä lähes suoraan väärän Starbucksin kautta (kröhöm) oikeaan Starbucksiin työhaastatteluun. Sitten siellä oli se lämpö ja oli ystävät ja oli halpaa ja oli tapahtumia ja oli niitä kirsikankukkia ja mieleni valtasi ristiriitaisuus ja hämmennys. Järki sanoo, että Helsingissä olisi pienen Hanna ihmisen hyvä olla, mutta sydän haluaa palata tallaamaan villejä Berliinin katuja. Jos ei nyt, niin koska muka? Niinpä.

Aika näyttää.

Toivottavasti teillä oli mukava sunnuntai! Täällä vietettiin kaikkien aikojen darra-masis-sunnuntaita :/ Nyt jo onneksi voiton puolella.

-Hanna-