Keikkasyksy.

Minähän rakastan livemusiikkia. Oli kyse sitten isosta stadionkonsertista, pienestä klubikeikasta, kesän festivaaleista tai yksittäisestä katusoittajasta, niin minä saan mielihyvää. Voisin jopa sanoa, että keikoilla käynti on harrastukseni. Hyvä livemusiikki saa hymyn huulilleni, ihoni kananlihalle ja on mahtavaa ajanvietettä. Mut on pienestä pitäen viety Pori Jazzeille ja olen saanut jouluisin aina konserttilipun. Myöhemmin iskä on ehkä tajunnut, että sillä ei ole mitään hajua mun musamausta ja konserttilippuja ei ole viime aikoina näkynyt. Vinkkinä iskälle, Tiketin lahjakortitkin on toivottuja! 😉 

Kun asuu maan pääkaupungissa, niin on varmaa, että kaupunki löytyy jokaisen artistin ja bändin kiertueen varrelta ja keikkakalenterista. Ja tämähän sopii minulle! Olisi todella väärin olla hyödyntämättä tällaista etua, jonka nykyinen kotikaupunkini tarjoaa.

Aloitin Berliinin keikkasyksyni tiistaina Rudimentalin keikalla. Keikkapaikkana toimi Lido Kreuzbergissä. Jos Rudimental ei vielä ole tuttu, niin hopihopi kuuntelemaan niiden albumia Home. Siltä on vaikea löytää huonoa biisiä. Nakkiveneestä olet ihan varmasti kuullut!? 

Keikalle mun piti mennä kaverin kanssa, mutta kaveri ei ostanut ajoissa lippua ja konsertti oli loppuunmyyty, joten piti mennä yksin. Normaalisti menen keikoille mieluummin jonkun kanssa, joten yksin keikkailu oli jotain aivan uutta mulle. Keikalla tykkään tanssia, laulaa, hyppiä, huutaa ja riehua, ja musta tuntuu, että se tuntuu jotenkin oudolta jos on yksin keikalla. Bändi aloitti noin tunnin myöhässä ja mietin mielessäni, että parempi olla hyvä keikka kun näin kauan joutuu odottamaan väsyneenä työpäivän jälkeen ja yksin. Alkuasetelmat eivät olleet siis sellaiset mihin olen tottunut.

//www.youtube.com/embed/bGiQHEoH6rg” width=”560″>

Keikka oli kuitenkin aivan loistava! Ehkä yksi parhaista missä olen koskaan ollut. Tyypeillä oli ihan mahtava lavaenergia, bändi kuulosti hyvältä, yleisö oli hyvin mukana ja kyseessä on bändi, jonka lähes kaikki biisit on vaan niin hyviä, joten keikka osoittautui mahtavaksi. Hyvä fiilis ja musiikki jotenkin vei mukanaan ja tulihan sitä sitten riehuttua ihan samalla tavalla yksin kuin kaverinkin kanssa olisi. Jos Rudimental koskaan vaan löytää Suomeen asti, niin suosittelen menemään!