Mitä tulikaan luvattua?

Neljä viikkoa jäljellä! Jaiks :S Alkaa tuntua jo aika haikealta jättää pian rakas Berliini ja palata takaisin pikkuiseen Turkuun ja tekemään gradua. Yök. Tiedän kuitenkin, että vaikka tiemme hetkeksi eroaa, niin se ei ole loppu, vaan nyt alkaakin ahkera työpaikan hakeminen! Kyllä, Berliinistä. Kesä Berliinissä jäi kokematta, joten pakkohan tänne on tulla takaisin!

Täältä on saanut todella paljon hyviä ystäviä, kuten nämä tyypit:

Samaan aikaan on tietysti kova ikävä muun muassa näitä tyyppejä:

Vuoisi vaihtui Berliinissä sotatantereella Neuköllnissä, jossa kuulostaa kirjaimellisesti kuin olisi sodassa. Paukkuu joka paikassa ja porukka räjäyttelee miten sattuu, jopa heittämällä raketin metroon sisään juuri ennen oven sulkeutumista. Ei hyvää päivää. Pelotti sen verran ja löytyi itsesuojeluvaistoa, että otettiin taksi about kilometrin matkalle, kun vaihdettiin pienistä kotibileistä toisiin bileisiin sellaiseen loft-tyyppiseen warehouse asuntoon. Melko rauhallisissa tunnelmissa kuitenkin juhlittiin ja suht ajoissa kotiin (eli siinä seitsemän aikaan aamulla :P).

Uuden vuoden lupauksiakin tein melko läjän, kun on sen verran elämän laatu heittänyt härän pyllyä tässä viime viikot. Tästä lähin terveellisempi ruokavalio ja enemmän urheilua. Spartan vaan vapiskoon kun meikäläinen tulee helmikuussa takaisin! Sit lähtee projekti Berliini-kilot pois ja rantakuntoon 2014. Lupasin itselleni myös, että siivoan enemmän ja gradu on paketissa toukokuussa. Saa kannustaa. Toistaiseksi hyvin on pysytty lupausten takana: tänään 7 kilsan juoksulenkki ja siivosinpa kylppärin ja oman huoneeni. Okei söin mä sit vähän kotitekoista pizzaa, mut C’MOON jos italialainen tekee pizzaa kotona, niin hulluhan siitä kieltäytyy! ;)

… mutta sitä ennen kuitenkin nautin Berliinistä täysillä. Niin kovin monta paikkaa ja juttua on vielä kokematta. Onnekseni tänään huomasin, että mulla on viikon verran lomapäiviä jäljellä! Jottai ihanii beibei on tulossa tammikuun lopulla kyläilemään, joten silloin on kiva lomailla :)

Mukavaa viikkoa kaikki murut! <3

-Hanna-