Suck it up.

Tänään on ollut suoraan sanottuna paska fiilis. Koti-ikävä iski tänään ja kovaa. Vielä pari päivää sitten huutelin kovaan ääneen, että ”mulla ei oo yhtään ikävä kotiin!” ja nyt onkin aivan eri sävel. Ei oo niinkään ikävä Suomea, vaan ihmisiä siellä. Tuntuu, että mulla ei ole mitään tietoa mitä Suomessa tapahtuu ja, että ihmisiä ei kiinnosta miten täällä menee…

On mielestäni ihan ok olla joskus down ja tirauttaa pari kyyneltäkin. Aina ei jaksa olla reipas ja silti kuitenkin pitäis. Tekee mieli huutaa: ”Antakaa mun olla surullinen jos mä oon. Ei aina jaksa hymyillä!” Mut sit mä kuitenkin mietin, että mulla on asiat ihan todella hyvin.

Loppupeleissä oon itse vastuussa siitä, miltä musta tuntuu ja millaisessa valossa asiat nään. Mitä jos valitsisinkin ilon surun sijaan? Mitä jos iloitsisin vaan siitä, että sain vatsan täyteen brunssilla tänään, joku sanoi mulle tänään, että rakastaa mua, mulla on pullo Ikeasta tuotua glögiä, mulla on paljon hyviä uusia ja vanhoja ystäviä, jotka sanovat ”Kyllä se siitä” ja maailma on täynnä hyviä biisejä, joita kuuntelemalla viimeistään päästään voiton puolelle.

Niin ja nyt viimeistään huomaa, ketkä on niitä hyviä ystäviä. Oli välimatka kuinka pitkä tahansa, niin tärkeimmät ihmissuhteet on ja pysyy.

Joten SUCK IT UP HANNA! Huomenna on uusi päivä ja tätäkään päivää ei ole vielä menetetty. Juo vähän lisää sitä glögiä ja mee suomalaisten kanssa pelamaan lautapelejä ja puhumaan murheet pois.