Yes woman.

Tykkään ihmisistä, jotka osaavat olla spontaaneja ja sanovat kyllä. Mä olen myös yksi sellainen. Jos mulle ehdottaa jotain, niin melkein joka kerta sanon ”JOO” kieltäytymisen sijaan. Uuden kokeminen ja spontaanit suunnitelmat tuovat elämään vaan niin paljon enemmän sisältöä ja jännitystä. On osattava elää hetkessä. Kaikkea tulee kokeilla kerran. Paitsi no ei tietty ihan kaikkea.. Järki saa olla päässä, mutta pähkähulluillekin ideoille kannattaa antaa mahdollisuus. Hiemanko kaduttaisi kuolinvuoteella tekemättä, kokematta ja näkemättä jätetyt asiat vain sen takia, että ei elänyt hetkessä tai ei ollut tarpeeksi seikkailunhaluinen. En tarkoita, että joka päivä tai viikko pitäisi benjihyppyä lähteä suorittamaan, mutta pienikin uteliaisuus ja perseen nostaminen penkistä tekee ihmeitä.

Rakastan isoja kaupunkeja muun muassa siksi, että on mahtavaa lähteä vain päämäärättömästi vaeltelemaan pitkin katuja ja katsoa mitä kiinnostavaa eteen sattuu. ”Not all who wander are lost” on loistava sanonta. Joskus on hyvä vähän eksyä, koska silloin juuri löytää jotain mitä ei tiennyt olevan olemassakaan.

Viime lauantaina paistoi aurinko, joten päätinpä lähteä säännölliselle ”vaellukselleni” omalle asuinalueelleni Prenzlauer Bergiin. Prenzlauer Bergissä on kuin ikuinen sunnuntai. Lapsiperheitä rattaidensa kanssa, vapaana lönköttäviä koiria, pieniä kivijalkamyymälöitä, kaunis arkkitehtuuri, tunnelmallisia kahviloita ja ravintoloita ja kaupungin paras brunssitarjonta. Tämänkertaisella hortoilullani löysinpä pienen symppiksen sisustusliikkeen, Ting nimeltään, jossa myytiin lähinnä pohjoismaista designia: Marimekkoa, Iittalaa, HAY:ta ja sun muuta. Tarttuipa mukaani pieni yksinkertainen kultainen kynttilänjalka ja pari washitape-rullaa. Myyjän kanssa vaihdettiin vielä suomalaisia sisustusblogi-suosikkejamme.

Matka jatkui Kollwitzin aukiolle, jossa olikin lauantai-markkinat meneillään. Enpä sitäkään muistanut. Pieniä ruokakojuja oli joka lähtöön ja kaikenlaista sekalaista tavaraakin oli myynnissä. Niin ja niitä lapsiperheitä rattaidensa kanssa. Niitähän taas riitti. Kuppi kuumaa chai lattea kourassa, niin mikäs siinä kierrellessä ja ihmetellessä.

Muistatteko leffan Yes man? Siinä Jim Carrien tähdittämä pääosan mies joutuu sanomaan kaikelle kyllä, mitä hänelle ehdotetaan. Leffassa se menee tietysti järkevän toiminnan yli, mutta ideaa siinä on. Viime aikoina tuntuu, että olen ollut Yes woman.  Kolme viikkoa jäljellä ja niin paljon kivaa tekemistä, joille tekisi mieli sanoa kyllä. Keskiviikkona hollantilainen ystäväni Joost lupasi tehdä meille tytöille hollantilaisia pannukakkuja. Tällä viikolla on Berlin Fashion Week ja menen torstaina yhteen tapahtumaan nimeltä Music Meets Fashion yhteen lemppari baariini/kahvilaan nimeltä Mein Haus am See. Lauantaina lähdemmekin viikonlopuksi Hampuriin! Vuokrattiin auto, joten tulee huikea roadtrip :) Seuraavalla viikolla tuleekin ihania tyttöjä Suomesta ja mulla alkaa viikonmittainen loma! Saa nähdä mitä kaikkea kivaa tekemistä sille viikolle keksin.

Mukavaa viikkoa ihanaiset! Sanokaa kyllä ;)

-Hanna-