Kaipauksen muistilista

Todella moni on kehottanut meitä nauttimaan vauvavuodesta, sillä se menee hurjan nopeasti ohitse. Ylipäätään vanhempien mielestä usein varsinkin jälkikäteen katseltuna lapset kasvavat aivan hurjaa vauhtia. Tämäkin mielessäni olen koittanut pysähtyä nauttimaan lapsen kanssa olemisesta juuri nyt, tässä hetkessä. Mietin kerran, mitkä ovat erityisesti niitä asioita, joita tulisin kaipaamaan pojan kasvaessa isommaksi. Yritän parhaani mukaan purkittaa näitä tunteita mieleni sopukoihin, jotta en koskaan unohtaisi. Nyt olen onnellinen, että ne ovat tässä ja nyt:

Kun säikähtänyt ja itkevä lapsi haluaa syliin, tarttuu tiukasti kiinni ja rauhoittuu siihen. Yhtäkkiä hänen maailmassaan onkin taas kaikki hyvin. Jonain päivänä hänen on opittava kantamaan taakkansa itse, aikuisen lapsen kohdalla maailman murheita ei voi aina äitikään poistaa vain halaamalla.

”Minun on rakastettava sinut osaksi maailmaa, ei osaksi itseäni. Jokainen rakkauden tekoni sinulle valmistaa sinua astumaan minusta etäämmäs. Niin on oltava. Lupaa palata yhtä usein kun lähdet, niin minä lupaan rakastaa sinut osaksi maailmaa. Tai ei, sinun ei tarvitse luvata minulle yhtään mitään vaikka minä lupaan sinulle kaiken rakkauteni. Sellaiset ovat meidän osamme.” (Riikka Pulkkinen, Image 2/14)

 

Hetket kun lapsi rauhallisesti, hiljaa ja hartaasti tutkii äitiään. Pienet sormet vaeltelevat kasvoilla, hiuksilla ja vaatteilla. Kaikkea on tunnusteltava, pitkään ja tarkasti. Tällaisia ne ihmiset ovat, tällainen on minun äitini.

 

Rauhallisesti nukkuva lapsi. Sitä näkyä katsellessa aika pysähtyy, ja äidinkin maailmassa on hetken kaikki hyvin.

 

Pienen pojan nauru, joka herisyttää koko pientä vartaloa. Tekisi varmasti hyvää aikuisillekin heittäytyä joka päivä naurun vietäväksi, koko mielellä ja vartalolla.

 

Mitä asioita sinä haluat muistaa? P.S. Nauttikaa niistä nyt!