Toinen koiramme, se isompi sekarotuinen, alkoi syksyllä käyttäytyä erikoisesti. Se oli levoton, vinkui paljon ja oli kaikinpuolin rauhaton. Ajattelimme käytöksen johtuvan iästä, ja koitimme kouluttaa koiraa parempaan käytökseen. Koulutus oli erittäin työlästä, eikä tuloksia oikein tullut. Hermot olivat kireällä kaikilla, ja koiran kanssa eläminen alkoi olla raskasta. Koira muttui ongelmatapaukseksi, ja itseä hermostutti ja hävetti. Miten en osannut kouluttaa koiraani oikein? Kaikessa hiljaisuudessa mietimme jo koirasta luopumista. Tunsin huonoa omaatuntoa omasta käytöksestäni koiraa kohtaan, ja siitä että edes ajattelin luopua siitä vain koska en itse osannut toimia oikein.

Jokin aika sitten tilanne muuttui. Käytösmuutosten lisäksi koira alkoi oireilla myös fyysisesti: se oksenteli päivittäin, ulosti monta kertaa päivässä kiireellisesti ja pakonomaisesti. Tuotokset haisivat kammottavalle, ja muuttuivat pehmeäksi mössöksi. Karvaa irtosi tukkoina, ja koira itkeskeli paljon. Se oli laiha ja rauhaton. Pikkuhiljaa heräsi ajatus, että kaikki onkin lähtöisin fyysisestä ongelmasta. Muutimme koiran ruokailua, ja annoimme sille matokuurin, tuloksetta. Eräänä yönä koira herätti minut ja pojan keskellä yötä päästäkseen taas tarpeilleen. Saatuani kaikki rauhoittumaan, selasin yön pimeinä tunteina netistä valmiiksi eläinlääkärin numeron. En saanut unta, ja etsiskelin tietoa siitä, mikä koiraa voisi vaivata. En edes muista millä hakusanalla päädyin lukemaan eräästä vaivasta. Kaikki oireet täsmäsivät, aivan kaikki.

Koiran haiman vajaatoiminta on tila, jossa haiman kyky tuottaa ruoansulatusentsyymejä on heikentynyt. Hoitamattomana tila johtaa koiran nälkiintymiseen, sillä ilman tarvittavia entsyymejä ruuan ravintoaineet eivät pilkkoudu imeytyvään muotoon ohutsuolessa.

Haiman vajaatoiminnasta kärsivä koira vaikuttaa käytökseltään ja fysiologialtaan nälkiintyneeltä: se laihtuu huolimatta siitä, kuinka hyvin se syö, sen turkin kunto on huono ja käytös saattaa muuttua. Eräässä tutkimuksessa kolmanneksella haiman vajaatoimintaa sairastavista koirista ilmeni lisääntynyttä aggressiivisuutta ja hermostuneisuutta, joiden syyksi epäiltiin vatsavaivojen tuottamia kipuja ja epämukavuutta.

Toisin kuin ruuan vähyyden vuoksi nälkiintynyt koira, haiman vajaatoiminnasta kärsivä koira ulostaa usein ja suuria määriä löysähköä, harmaan tai kellertävän väristä ulostetta. Koira saattaa myös aliravitsemuksesta johtuen syödä omia tai muiden koirien ulosteita. Iho-ongelmat ja ilmavaivat ovat tavallisia haiman vajaatoiminnasta kärsiville koirille. (lähde: elainlaakariin.fi)

Koiralla aloitettiin heti seuraavana päivänä lääkitys. Haiman vajaatoimintaa voidaan hoitaa muutamallakin eri keinoilla (aine on oikeastaan aina sama, saa vain eri muodoissa), meillä käyttöön otettiin Creon 10000- kapselit. Sitten vain sormet ristissä odotettiin, ja jo parissa päivässä alkoi tapahtua. Nyt lääkekuuria on takana vasta neljä päivää, mutta uskallan sanoa lääkkeen ainakin toistaiseksi auttaneen valtavasti. Ennen varsinkin iltaisin erittäin levoton koira pötkötteli illat taas kaikessa rauhassa sohvan nurkassa. Lenkille lähdettiin iloisena ja reippaana, ei ovea paniikissa ja kiireessä raapien ja hakaten. Oksentelu loppui, samoin tarpeillaan ramppaaminen. Kotona oli ihanan hiljaista, koiran jatkuva itku ei enää raasta hermoja. Hävettää ja kaduttaa miten välillä käyttäytyi koiraa kohtaan, ja harmittaa etten aiemmin tajunnut koiran olevan sairas. Viime päivinä meillä on halittu ja rapsuteltu paljon toipilasta, ja hiljaa kuiskittu anteeksipyyntöjä karvaisiin korviin. Onneksi koira elää hetkessä, ja nauttii nyt siitä että pitkästä aikaa on hyvä olla. Toivottavasti takapakkia ei enää tule, ja voimme hyvillä mielin lähteä matkaan. Ja matkan jälkeen tietenkin jatkaa leppoisaa yhteiseloa ihanan hupaisan koiramme, pojan parhaan ystävän kanssa!

P.S. Nyt on taas tekniikkakin kunnossa, huraa!