Vaalituloksesta vielä sen verran

että olen shokissa. Se on minusta hassua, sillä olin henkisesti jo varautunut siihen mahdollisuuteen, että näin kävisi. En edes usko, että sillä, kuka Yhdysvaltojen ruorissa istuu, on minkäänlaista vaikutusta minun ja läheisteni elämään, mutta silti… jotenkin selkäpiitä karmii, ja huomaan vähän väliä ravistelevani päätäni, ihan niin kuin yrittäisin herättää itseäni unesta, joka kuitenkin on totta.

Kansan syvät rivit ovat kuitenkin nyt puhuneet, eikä tässä enää auta muu, kuin seurata, mitä seuraavaksi tapahtuu. Valitettavasti Amerikan kansalaisille kirjoittamassani kirjeessä mainitsemani tyytymättömyys oli sittenkin kasvanut jo niin suureksi, ettei perinteisellä poliitikolla -vaikkakin naisella- ollut vieläkään asiaa Valkoiseen taloon. 

Jos jotain hyvää tästäkin tarinasta pitää hakea, niin kuulin tänään aamulla ollessani Kuutin kanssa uimassa kolmen yläasteikäisen tytön keskustelevan keskenään Trumpin voitosta ja siitä olisiko nyt oikea aika alkaa varailemaan lentoja Marsiin. Minusta oli ihanaa, että tytöt olivat selkeästi ainakin sen verran perillä asioista, että tiesivät Trumpin voittaneen sekä sen, että hän on ainakin mediatietojen perusteella melkoinen persoona. Jos tämänkertaisten Amerikan vaalien kaltainen sekoilu kaikkine loanheittoineen ja FBI-tutkintoineen on jotain sellaista, mikä saa nuoret seuraamaan politiikkaa ja maailman menoa, niin minusta näitä voisi järjestää vaikka joka vuosi.

 ”Mutta mistä me mitään oikeesti tiedetään. Me ollaan vaan kolme tyttöä täältä Suomesta.” totesi lopulta yksi tytöistä juuri ennen, kuin kolmikko katosi pukukopeilta suihkuun. Niinpä, mistä minäkään lopulta mitään näistä ison meren takaisista asioista tiedän. Kunhan vain nyt louskutan leukojani.