Kun vauva itkee
En tiedä, mikä minuun on mennyt, mutta viime aikoina minun on tehnyt mieli rynnätä auttamaan pientä vauvaa tyynnytteleviä itselleni tuntemattomia äitejä jo pariin otteeseen. Ehkä se johtuu siitä, että olen nyt toisella kierroksella jo turhankin itsevarma lastenhoitotaidoistani, tai sitten äidinvaistoni ovat vain jotenkin ylivirittyneessä tilassa. Kuitenkin, minun on jo paristi ihan oikeasti tehnyt mieli mennä kertomaan vieraalle ihmiselle, mitä hänen vauvansa nyt haluaa, ja mitä hänen juuri siinä tilanteessa kannattaisi tehdä.
Haluni auttaa on sinäänsä ihan positiivista, mutta en kuitenkaan koskaan ole lähtenyt ketään muuta ohjeistamaan. En voi nimittäin väittää olevani minkään luokan ekspertti muiden kuin omien lasteni hoitamisessa, enkä luuloistani ja tunnoistani huolimatta kuitenkaan voi täysin tietää, mikä homman nimi jonkun vieraan lapsen tai perheen kohdalla oikein on.
Näin yleisesti voin kuitenkin heittää ilmoille pienen vinkin kaikkien ihan pikkuisten tuoreille äideille: Nimittäin, jos ei oikein ole tyytyväinen missään, raivoaa tissillä ja kitisee, niin silloin hän on väsynyt. Ei nälkäinen, ei läheisyyden tarpeessa, vaan väsynyt. Kipuitku on tietenkin eri asia, mutta sen kyllä yleensä jokainen vanhempi tunnistaa. Kitinän alkaessa kannattaa tietenkin myös yrittää, jos vauva huolisi maitoa ja vaihtaa vaippa, mutta sitten, kun mikään asennonmuutos tai viihdytys ei enää tunnu auttavan, niin pikkuista ei kannata kauaa huudattaa tissillä, vaan laittaa hänet kylmästi nukkumaan. Niin ainakin meillä on menestyksekkäästi toimittu aina siitä asti, kun nappasin vinkin jostain TV-ohjelmasta Kuutin vauvavuoden alkupuoliskon aikana. Kitinää seuraa siis aina vauvan pukeminen ja kiikutus parvekkeelle nukkumaan, vaikka sitten unia tulisi normaalien kolmien sijaan kuudet lyhyet päivässä.
Kitisevä vauva nukahtaa meillä helpoiten parvekkeelle vaunuihin. Ennen kokemuksiani omien lasteni kanssa, en oikein ymmärtänyt, miksi lapset piti laittaa nukkumaan ulos, mutta voin kertoa, että mieleni on sen asian suhteen sittemmin muuttunut. Vaununukutus oli nimittäin Kuutin kohdalla ja on vieläkin Nyytin kanssa helpoin tapa saada kitisevä vauva nukahtamaan ja nukkumaan pois luonnollisen väsymystilansa.
Luulen, että vaunuissa nukkumisessa on muutamakin nukahtamista ja nukkumista edistävä puoli: Ensinnäkin, vaunuissa ulkona ei ole niin paljon melua ja häiriötekijöitä kuin sisällä. Toiseksi, ulkoilma on raitista ja lämpötila miellyttävä, kunhan vain pitää huolta vauvan asianmukaisesta vaatetuksesta. Kolmanneksi vielä, vauvalla on vaunuissa vällyjen välissä aika naftisti tilaa liikkua ja heilutella käsiään, mikä tekee vaunukopasta varusteineen tavallaan eräänlaisen kapalon, jossa vauvalla on turvallinen olo.
Ennen kaikkea, lapset tottuvat ihan mihin vaan. Jopa vaunuun, ja oppivat pian yhdistämään jo vaunuvaatteiden pukemisen nukahtamiseen, kunhan vain vanhempien hermot kestävät harjoittelun. En tietenkään kannusta ketään huudattamaan lastaan ulkona ihan mielin määrin, mutta minusta muutaman minuutin nukahtamiskitinä on ihan ok. Hyvä vinkki nukuttamiseen onkin ottaa mukaan kello, josta näkee, kuinka kauan vaunuja on tullut hytkytettyä. Yleensä nimittäin pitkältäkin tuntuva nukutus on usein kestänyt vain muutaman minuutin, ja puolestaan kymmenen minuutin jälkeen voi alkaa miettimään, pitäisikö ottaa käyttöön jokin muu taktiikka.
Näin siis meillä. Taas saa käyttää mut ei oo pakko.