Yhtä en vaihda -paras apuväline vauvan ja taaperon kotihoidossa

Lapset ja minä olemme huomenna lähdössä viikoksi Turkuun mummolaan Välkyn suunnatessa työmatkalle Itä-Suomeen. Mummolassa on mukavaa. Minun ei tarvitse olla yksin vastuussa lapsista monta päivää putkeen, ja eläkkeellä oleva vaari auttaa minua arjen askareissa sekä puuhailee ja leikkii lasten kanssa aina tilanteen ja tarpeen mukaan.

Mummolassa elelemisessä on kuitenkin yksi iso mutta, nimittäin se, ettei siellä ole kaikkia samoja apuvälineitä ja fasiliteetteja kuin meillä. Etenkään, mummolassa ei ole Nyytille Tripp Trapp -tuolia ja siihen kuuluvaa Newborn Set:tiä! Voi nyyh, ja pyyh! Minun ei tarvitse olla kuin päivä erossa tuosta keittiössämme seisovasta kapistuksesta, niin huomaan, miten paljon sitä kaipaan, ja miten hankalaa arki on ilman sitä.

Tuolihan on siis lapsille tarkoitettu tuoli, joka muuntuu pikkuvauvan korkeasta sitteristä ensin lisäosien avulla syöttötuoliksi, ja sitten myöhemmin vielä normaalia tuolia korkeammaksi juniorituoliksi. En ensin uskonut, että tarvitsisimme moista kapistusta, kun siskoni sitä minulle tarjosi Kuutin nimenantolahjaksi. Nykyään en kuitenkaan enää osaa elää ilman sitä.

Tripp trappin hienous vauvan ja taaperon kanssa yhdessä kotona eletyssä arjessa on seuraava: Tuoli on paikka, johon voin aina turvallisesti laskea ja kiinnittää Nyytin silloin, kun haluan saada käteni vapaaksi esimerkiksi keittiöpuuhia varten, mutten kuitenkaan ehdi katsoa molempien vilivilpereiden perään lattialla. Pidän kylläkin vauvaa paljon lattialla, selällään ja mahallaan, mutta tällöin olen aina vieressä leikkimässä ja vahtimassa, ettei Kuutti vahingossa vaikka kaadu pikkuisen päälle tai leiki hänen kanssaan liian rajuja leikkejä. Ja vaikka pyrinkin hoitamaan ruuanlaiton ja kotityöt enimmäkseen sillä ajalla, kun Välkkykin on kotona, joka päivä tulee vastaan hetkiä, jolloin minun pitää tehdä jotain molemmilla käsilläni ja kääntää selkäni molemmille lapsille. Mielenrauhan säilyttävä ratkaisuni näihin hetkiin on siis tuoli, jonka perään itken aina pitkään joutuessani siitä eroon.

Tripp trappin hienous on siinä, että vauva keikkuu siinä kopassaan mukavassa asennossa kohtalaisen korkealla. Tämän vuoksi esikoinen ei millään voi esimerkiksi kaatua hänen päälleen tai tehdä mitään suurempaa tahatonta vahinkoa ilman, että minä ehdin puuhistani siihen väliin. Kuutti myöskään millään saa tuolia työnnettyä kumoon, vaikka kuinka yrittäisi. Kaiken lisäksi ainakin minun molemmat lapseni ovat aina viihtyneet tuolissa, sillä sieltä heidän on paljon helpompi seurailla keittiön tapahtumia kuin lattialta. Pystymme myös nauttimaan perheen yhteisistä ruokahetkistä ihan eri tavalla, kun vauvaa ei koko ajan tarvitse pitää sylissä, vaan voin itsekin esimerkillisesti syödä ruokani haarukalla ja veitsellä.

Ja mikä vielä parasta, Tripp Trappista on hyötyä vielä pitkään pikkuvauvavaiheen jälkeenkin. Kuutti istuu nimittäin vieläkin tuolissa tyytyväisenä syöttötuolikaaren takana, vaikka pärjääkin ihan hyvin myös ilman kaarta. Olemme kuitenkin pitäneet kaaren paikoillaan, sillä tyttö mahtuu tuoliin vieläkin hyvin. Hyvin siinä mielessä, että hän solakkana tyyppinä sujahtaa vieläkin helposti paikalleen istumaan, sekä myös siinä mielessä, ettei hän kuitenkaan mahdu itse kiipeämään pois tuolista. Meillä onkin tuoleja siis nykyään kaksi, yksi kummallekin lapselle, ja ah, mikä autuus on saada molemmat lapset niitattua paikoilleen ainakin ruokailujen, leipomisen ja taiteilutuokioiden ajaksi. Siinä, ettei tyttö pääse itse pois tuolista on tietenkin se etu, ettei hän pääse esimerkiksi ruuasta likaisilla sormillaan karkuun ja sotkemaan sohvaa ennen kuin olen ehtinyt ne putsata, tai nostaa koko paketin suoraan vessaan pesulle.

Jos nyt jotain miinuksia tuolista pitää mainita, niin yksi on ainakin se, että tukevana rakennelmana se on omiaan innostamaan kiipeilemään opettelevia taaperoita koettamaan onneaan, ja jos ylös asti pääsee, niin sieltä todellakin sitten tippuu vähän korkeammalta. Olen myös kuullut, että jotkut taaperot ovat onnistuneet kiipeämään yli syöttötuoliosan turvakaaresta, mutta meillä tätä ei onneksi ainakaan vielä ole tapahtunut. En myöskään ainakaan itse pitäisi vauvaa Newborn Set:tissä ihan mielettömän pitkiä aikoja, sillä pikkuisen selällehän on parasta oleskella ihan täysin tasaisella alustalla, eikä puoli-istuvassa asennossa sitterissä. Tämän lisäksi Tripp Trapp on myös kohtalaisen tyyris, vaikkakin mielestäni tuolin pitkäikäisyys ja laatu kompensoivat tätä aika hyvin. Itse asiassa, toinen meidänkin tuoleistamme on hankittu käytettynä, ja laite on kuitenkin nyt jo neljännen käyttäjän (Nyytti) kohdalla täysin kunnossa ja toimiva.

Niin, ja tähän loppuun vielä tarkennus siitä, että tämä ei siis todellakaan ole mikään sisältöyhteistyöjuttu tai mainos, vaan kertomus omakohtaisesta elämästäni nyt jo kahden Tripp Trapp -tuolin kanssa. Tämä on myös ehdottomasti paras vinkkini hankintoihin kahden pienen tuholaisen talouteen, joten kaikki pienten lasten vanhemmat, taas kerran saa käyttää, mut ei oo pakko.