Julkisesta imetyksestä
Sunnuntaina facebookin uutisvirtani tarjoili minulle kokonaista kolme kampanjaa julkisen imetyksen hyväksymisen ja normalisoinnin puolesta. Uutiset olivat kaikki lähtöisin ulkomaalaisilta ystäviltäni, jotka ainakin parin katsomani videoinsertin perusteella kohtaavat monenlaista paheksuntaa imettäessään vauvaansa esimerkiksi puistoissa, ravintoloissa ja missä milloinkin muualla kuin oman kotinsa suojissa.
Itse en ole koskaan kokenut julkista imetystä epämukavaksi, päinvastoin. Minusta on ollut vapauttavaa tietää, että vauvan ruokaa kulkee koko ajan mukana riittävä määrä juuri oikean lämpöisessä ja mahdollisimman hygieenisessä muodossa. Olenkin pystynyt tyynnyttämään lapsen itkun tissin tuomaan ravintoon ja lohtuun nyt jo kahden lapsen kokemuksella ihan missä vaan: puiston penkillä, kahvilan kulmassa ja jopa lähijunassa. Itse asiassa, toimiva imetys oli yksi niistä asioista, jotka pelastivat minut täydelliseltä sekoamiselta Kuutin vauvavuoden aikana. Ilman sitä, kynnys lähteä ihmisten ilmoille olisi ollut vielä suurempi kuin, mitä se kokemattomalle vanhemmalle varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla joskus oli.
Sunnuntaina padia tuijottaessani minusta tuntui ikävältä nähdä, miten äitejä ja vauvoja ohjattiin videoilla järjestäen esimerkiksi ostoskeskusten vessoihin imettämään ravintolapöydistä ja muista julkisista tiloista. Kuinka surkeaa onkaan, että pienten vauvojen pitäisi joidenkin mukaan ruokailla siellä, missä muut ihmiset toimittavat alapään asioita. Ja miten imetys vessatiloissa edes oikeasti onnistuu? Pytyn kannen päällä istuen? Hyi yäk!
Imetys on minusta niin luonnollinen toimitus, ettei sitä pitäisi minkään siveyssäännönkään nojalla sulkea pois julkisista tiloista. Tietenkin huonosti imetykseen sopivat vaatteet paljastavat aika paljon rintaa, mutta tämä on helposti vältettävissä ihan oikeilla imetyspaidoilla ja liiveillä. Ja vaikka imettävän äidin rinta vähän vilahtaisikin, niin mitä sitten? Rinnat eivät ole ainoastaan naisen kehon osat vaan myös pienen ihmisen alun ravinnon lähde. Ne on meille naisille määrätty perimämme kautta, ja niillä on biologian puolesta yksi ainoa funktio; lapsen ruokkiminen, ei seksuaalisen halun herättäminen tai muunlainen muiden ihmisten häirintä.
Taas kerran voin tämänkin jutun kohdalla kuitenkin todeta, että onneksi asun ja kasvatan lapsiani juuri Suomessa. Voin nimittäin yhtään asiaa kaunistelematta sanoa, etten itse ole koskaan kohdannut paheksuntaa julkisen imettämisen johdosta. Ennemminkin pienen ihmisenalun ruokailuhetken näkeminen on saanut kanssaihmisiltä hyväksyviä katseita ja hymyn huulille. Viimeksikin noin kuukausi sitten Kiasmassa pari ruotsalaista tätiä oikein jäi juttelemaan ja ihastelemaan lapsiani sen jälkeen, kun pikkutyypit olivat lopettaneet ruokailun. Kuutti syö tuolloin karibialaista kalakeittoa ja Nyytti puolestaan ihan kotimaista rintaa.
Tietenkään minäkään en ihan laput silmillä kävele mihin tahansa vauvani kanssa ja kiskaise paitaa ylös (tai alas tai sivulle, riippuu paidan luukuista). Minullakin on tilannetajua, ja olenkin myös useasti kysynyt esimerkiksi ravintoloiden tarjoilijoilta, onko imetys ok, ennen kuin parkkeeraan lopullisesti paikalle. Minusta etukäteen kysyminen onkin erityisen reilua kaikkia kohtaan, sillä tuolloin voin välttää molemminpuolisesti ikävän ja turhauttavan tilanteen jo ennen sen syntymistä. Koskaan en kuitenkaan ole vielä saanut vastausta, ettei imetys kävisi päinsä, ja hyvä niin. Onhan se nimittäin nyt päivän selvää, että vauvat kuuluvat sinne, minne muutkin ihmiset, ja, että pikkuisetkin saavat ruokailla ihan siellä missä kaikki muutkin.