Lohturuokaa ankeaan tammikuun aamuun

 

Viime yönä ei tässä taloudessa nukkunut kukaan. Kuutti hyppyytti isäänsä huoneessaan neljästi ja kinasi tämän kanssa keskellä yötä siitä, mille potalle hän haluaa pissata, ja, millä rätillä hänen peppunsa pyyhitään. Tämän lisäksi vielä vauva söi ainakin neljästi ja känisi tutin perään monen monta kertaa, mikä puolestaan valvotti minua.. Kauttaaltaan levotonta menoa siis, ja ihan kamalaa.

Aamulla haeskelinkin tulitikkuja silmäluomien pidikkeeksi, kun Kuutti kipitti intoa puhkuen omasta huoneestaan meidän sänkyymme. Päätin, että tänä aamuna tyttö saisi katsoa ainakin pari piirrettyä Ylen Areenasta ennen kuin minä liikahtaisin paikaltani yhtään mihinkään. Välkkykin vain käänsi kylkeä ja kiskaisi peiton päänsä päälle, kun makuuhuoneessa alkoi tapahtua. Ja mitäs meidän vauvan hyväkäs tuossa vaiheessa teki? No nukkui tietenkin, sillä yön reuhominen painoi pikkuisella jäsenissä varmaankin melkein yhtä paljon kuin minulla. On siinä minulla oikein hyväkäs.

Yhden Oktonautit-jakson jälkeen olin kuitenkin jo sitä mieltä, ettei mikään muu enää auttanut, kuin nousta ylös. Kuutti joutui pitkin hampain luopumaan padista, ja suuntasimmekin keittiöön laittamaan aamupalaa. Vauva, joka oli myös herännyt makuuhuoneen ääniin tuli myös mukaan, ja hän röhisikin innoissaan lattialla ja katseli sieltä siskonsa puuhia sekä minun touhujani. 

Niin alkoi siis tämä päivä, ja voi että, se tuntui pahalta. Joskus nimittäin väsymys on ainakin omalla kohdallani niin kokonaisvaltaista, että se saa melkein voimaan pahoin. Mieli unohtelee asioita ja toimii vähän hitaalla. Tavarat tippuvat näpeistä ja kahvipannu unohtuu valuvan keittimen alta. Ja tähän päälle vielä pari lasta, joista toinen makaa keskellä keittiön lattiaa ja koittaa epätoivoisesti vinkuen kääntyä ympäri oikean kylkensä kautta, ja toinen, joka haluaa vuorotellen auttaa äitiä puuron hämmennyksessä ja täyttää keittiön kaappeja kaikilla olohuoneesta löytyvillä leluilla. ”Välkky, nyt heräät ja  tulet säkin tänne. Mä en enää kestä!”

Ja mitä sitten tekee reipas perheenäiti silloin, kun oma koti tuntuu lähinnä sirkukselta, päässä pyörii ja silmäluomet painavat kuin synti? No tietenkin lasagnea. Maailman parasta lohturuokaa, joka syntyy yllättävänkin helposti jääkaapin jämämaitoja ja –juustonpaloja hyväksi käyttäen. Pistin kastikkeet porisemaan heti, kun Nyytti nukahti aamupäikkäreillee,  ja saimme Kuutin kanssa kaksi vuuallista lasagnea koottua ja tyrkättyä uuniin juuri ennen kuin hän heräsi. Varsinkin kokoamisvaihe oli kiva tehdä yhdessä innokkaan pikkukokin kanssa, ja annoinkin tytölle ihan oikeita hommia, kuten esimerkiksi vuokien öljyämisen pullasudin avulla, pastalevyjen latomisen kastikkeen päälle sekä juuston ripottelun. Iso osa juustosta, varsinkin parmesaanista, hävisi tietenkin matkalla suoraan apukokkini suuhun, mutta sen ei ollut niin väliä. Tärkeintä oli, että ruoka tuli valmiiksi, ja, että meillä oli hauskaa.

Nyt lounaan jälkeen voin vielä valehtelematta kertoa, että ruuasta tuli kertakaikkisen hyvää. Maailman paras lohturuoka ei petä koskaan,  ja jopa Välkyn väsymyksestä lyijynharmaa naama kirkastui ihan silmiin nähden jo ensimmäisen lasagnelautasellisen jälkeen. Kyllä siis kannatti, vaikka onhan lasagnessa aina jonkin verran hommaa. Tähän päälle aionkin nyt hyvillä mielin painua pikkuisten perässä päikkäreille paikkaamaan vielä loput aamun väsymysankeuden aiheuttamista aukoista..

Ja tässä siis vielä resepti armeija-annokseen maailman parasta lasagnea:

LASAGNE

Tomaattikastike:

• 1-2 rkl oliiviöljyä
• 500 g jauhelihaa
• 1 kg tomaattimurskaa
• 1 iso tai 2 pientä sipulia
• 4 valkosipulinkynttä
• 1 nippu basilikaa tai 1 rkl kuivattua basilikaa
• 1-2 tl suolaa
• 1 rkl paprikamaustetta
• (1-2 laakerinlehteä)
• 2 tl sokeria
• Mustapippuria myllystä

Ruskista jauheliha kuumalla pannulla tai valuurautakattilassa oliiviöljyssä. Lisää pilkottu sipuli ja valkosipuli ja paista vielä hetki. Lisää sitten tomaattimurska, joka kannattaa huuhdella pakkauksesta viimeistä pisaraa myöten mukaan kastikkeeseen tilkalla vettä.

Anna kastikkeen kiehahtaa ja jätä se sitten hiljalleen porisemaan pienelle lämmölle. Lisää mausteet ja silputtu tuore tai kuivattu basilika. Tarkista maku, ja lisää suolaa ja sokeria tarvittaessa. Mikäli käytät laakerinlehtiä, muista myös poistaa ne seoksesta keittämisen lopuksi.

Samalla, kun jauheliha paistuu tai tomaattikastike kiehuu, on aika siirtyä bechamel-kastikkeen kimppuun:

Valkokastike (bechamel):

• 70 g voita
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 1,5 l täysmaitoa (tai kevytmaitoa ja vähän kermaa)
• 150 g emmentaljuustoa raastettuna (ihan mikä tahansa voimakas juusto kelpaa)
• 1-2 tl valkopippuria
• ½ tl muskottipähkinää
• Tarvittaessa ripaus suola

Sulata ja ruskista voi kattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita jauhot voihin niin, että seoksesta muodostuu taikina. Nosta kattila takaisin liedelle ja ruskista taikinaa vielä ihan hetki. Nosta kattila taas pois lämmöltä ja aloita lisäämään taikinaan maitoa. Lisää maito pienissä erissä ja sekoita taikina aina tasaiseksi seokseksi jokaisen nesteen lisäyksen jälkeen. Jatka näin siihen asti, kunnes kaikki maito on lisätty ja kastike on paakuton paksuhko neste. Nosta kattila takaisin levylle, lisää juustoraaste ja lämmitä kastike kiehuvaksi keskilämmöllä aina vähän väliä sekoittaen.  Kastike on valmis, kun se on vähän aikaa saanut kuplia, ja vehnäjauhon maku on hävinnyt. Lisää lopuksi vielä mausteet ja tarkista suola. Lasagnen kokoamiseen:

• Tilkka oliiviöljyä
• 400 g lasagnelevyjä
• Parmesan-juustoa
• 100 g emmentaljuustoa raastettuna
• Mustapippuria myllystä
• Aiemmin valmistetut kastikkeet

Voitele uuninkestävä vuoka oliiviöljyllä. Laita sitten vuoan pohjalle vähän valkokastiketta ja tämän päälle kerros lasagnelevyjä.  Laita levyjen päälle ensin pari kauhallista tomaattikastiketta ja sitten vielä siihen päälle saman verran valkokastiketta. Raasta sitten kerroksen väliin vähän parmesaania ja lisää mustapippuria suoraan myllystä. Peitä sitten kastikkeet uudella kerroksella lasagnelevyjä ja aloita koko homma alusta uuden kerroksen kanssa. Toista kerrostus niin monta kertaa, kuin lasagnelevyt ja kastikkeet riittävät. Laita viimeisten lasagnelevyjen päälle vielä viimeiset tipat valkokastiketta ja ripottele päälle vielä juustoraastetta ja lisää parmesaania. Paista lasagnea noin 50 minuuttia 175 asteessa tai (150 asteessa kiertoilmalla) uunin keskitasolla. Malta tämän jälkeen vielä hetki ennen maistamista, jotta lasagne ehtii hetken vetäytyä ja jäähtyä.     Buon appetito, ja parempi mieli kaikille!