Kotiloma, paras loma
Aijai, miten ihana fiilis. Välkyllä alkoi perjantaina loma, joka kestää yli pääsiäisen pyhäpäivävapaiden. Hän on siis kotona minun ja lasten kanssa yhteensä melkein kaksi viikkoa. Ihan mahtavaa, ja joulun juhlapyhiä lukuun ottamatta tämän äitiyslomani aikana ainutlaatuista.
En ole tainnut aiemmin mainita sitä, että Välkky on kasvattajakumppanina ihan parasta A-luokkaa. Hän osallistuu kaikkeen lapsiin liittyvään sekä kodin muihin töihin ihan siinä missä minäkin. Tai noh, kotitöihin joudun välillä häntä vähän patistamaan, mutta lastenhoitoon en koskaan. Välkky hoitaa nimittäin lasten asiat mukisematta ja pärjää heidän kanssaan usein jopa paremmin kuin minä. Hän on vanhempana rauhallinen, johdonmukainen ja luotettava, ja aina siellä, missä tarvitaan. Paitsi silloin, kun hän on töissä.
Niin, työt, siis paikka, jossa Välkky käy joka arkipäivä lataamassa akkujaan samalla, kun minä saan kerta toisensa jälkeen riidellä Kuutin kanssa pukemisesta ja siivota keittiötä seiniä myöten itsenäisesti syömään opettelevan Nyytin jäljiltä. Ärsyttävää, että sielläkin pitää jonkun käydä. Mukavampaa ja paljon tasaisempaa meillä nimittäin olisi kaikin puolin, jos molemmat minä ja Välkky voisimme olla kokopäiväisesti ihan vain kotona. Ei itkua mistään. Ei hammasten kiristystä. Toinen voisi aina paikkaa siellä, missä omat kädet eivät riitä ja nopeuttaa hommien etenemistä arjen karikoissa. Ehkä me ehtisimme jopa siivoamaan, ja laittamaan kodin siihen kuntoon, että vieraat voisivat todellakin tulla sinne viiden minuutin varoitusajalla ihan silloin, kun heille sattuu sopimaan.
Nimittäin, vaikka kuinka yritän olla valittamatta, niin minun on pakko myöntää, että jokainen Välkyn kotona viettämä minuutti on minulle jonkinasteinen helpotus (siis silloin, kun emme riitele). Yhdessä tehtynä kaikki on vain niin paljon helpompaa, minkä lisäksi minun on myös mahdollista ottaa itselleni omaa aikaa melkeimpä silloin, kun haluan. Juoda aamukahvini rauhassa ja selata samalla läpi kaikki uuden päivän uutiset, laittaa makuuhuoneen ovi kiinni ja lukea kirjaa, tai vaikka pakata treenikassi ja häipyä salille ilman huolta siitä, milloin lapsiparkin hoitaja tulee hakemaan.
Välkyn kanssa minulla ja lapsilla on mukavuuden lisäksi myös hauskempaa. Kahden aikuisen tiiminä ulkoilut ja muut pienet reissut esimerkiksi kauppoihin ja ravintoloihin ovat paljon helpommin toteutettavissa ja siten houkuttelevampia, kuin yksin kahden pienen viikarin kanssa liikkuessani. Yhdessä voimme viedä lapset kivutta vaikka johonkin museoon, lähteä päiväksi katselemaan Helsingin vilskettä, pakata reput pientä metsäretkeä varten tai repäistä ihan kunnolla ja matkustaa jonnekin kauemmas (eli siis lähinnä mökille tai mummolaan Turkuun, mutta anyways). Koko maailma on auki ja mahdollinen ihan eri tavalla silloin, kun Välkky on kotona. Ja nythän hän vihdoin on, vielä reilun viikon ajan.
Entä mitä me sitten aiomme Välkyn aiemmin tänä vuonna pitämättä jääneen talvilomaviikon aikana tehdä? Noh, emme mitään. Emme siis yhtään mitään. Aiomme pysytellä ihan vain kotona ilman suunnitelmia reissuista Vantaan rajojen ulkopuolelle. Oma henkilökohtainen tavoitteeni on saada parvekkeemme vihdoin kevätkuntoon ja pois pahuuden (eli siis Välkyn ällöttävien lätkäkamojen) vallasta, mutta tästäkin olen valmis joustamaan, mikäli perhesovun säilyminen sitä vaatii.
Aiomme siis ihan vain olla ja elää. Leikkiä legoilla, käydä puistossa, laittaa ja syödä hyvää kotiruokaa, siivota ja pestä pyykkiä. Eli siis periaatteessa ihan juuri sitä, mitä minä teen kotona lasten kanssa päivästä toiseen, mutta kuitenkin jotain ihan erilaista; Nimittäin tämän viikon aikana minä saan jakaa kaiken normiarjessa lapsista ja kodin hommista kantamani vastuun tasan puoliksi lasteni isän kanssa. Välkky tekee vähintään yhtä paljon kuin minäkin, ja minun ei tarvitse olla yksin.
Ei siis mitään erikoista, mutta silti niin ihanaa, ja omasta vinkkelistäni katsottuna sitä parasta arjen luksusta.