Imetys loppui ihan liian aikaisin

Koska on oikea aika todeta, että nyt riittää? Enää en nosta paitaa, eikä kroppani enää ole olemassa muita kuin itseäni varten. Parin kuukauden, vuoden vai kahden vuoden jälkeen?

Ja jotkuthan imettävät vielä kauemminkin, ihan niin kauan, kuin se maailman tärkein pikkuihminen vähänkään osoittaa asiaan kiinnostusta. Eikä siinä mitään. Jokainen saa minusta tässä asiassa tehdä omien lastensa kohdalla juuri niin kuin itsestään tuntuu parhaalta.

Itsekin imetin Kuuttia vähän yli vuotiaaksi. Imetyksen alku oli hankala, sillä maito nousi minulle suunnitellun sektion jälkeen tuskastuttavan hitaasti. Mutta sain sen silti sujumaan. Ja lopulta täysimetin ensimmäiset reilut neljä kuukautta ja sen jälkeenkin vielä pitkään vaivattomasti ja helposti.

Imetys oli minulle helppoa, ja pystyin imettämään periaatteessa missä ja milloin vain. Kuutti kun ei liiemmin välittänyt häiriötekijöistä, vaan hotki maidon kitusiinsa muutamassa minuutissa ja jatkoi sitten leikkejään. En siis ollut imetyksen vuoksi täysin kiinni tytössä ja suljettu kotiin neljän seinän sisälle. Päinvastoin. Helposti sujuva imetys antoi minulle mahdollisuuden ja ennen kaikkea varmuutta lähteä ulos ihmisten ilmoille riippumatta Kuutin ruokarytmeistä.

Ja tietenkin Kuutin imetys oli myös ihanaa. Se loi minun ja tyttäreni välille sellaisen yhteyden ja symbioosin, johon eivät pitkään aikaan muut mahtuneet. Minä olin tärkeä niin Kuutin kuin itsenikin mielestä. Ja sen lisäksi olin itsestäni vielä tavattoman ylpeä.

Minä kun olin nimittäin täysin valmistautunut siihen, ettei omista meijereistäni heruisi pisaraakaan maitoa, ja että Kuutti saisi kasvaa Tuttelilla ihan niin kuin äitinsäkin. Ihan hyvä ja perusterve minusta on näinkin tullut, mutta silti olen aina ollut tyytyväinen siihen, että pystyin antamaan tyttärelleni parasta mahdollista ravintoa melkein niin pitkään, kuin hän halusi.

Siis melkein, sillä minähän nimittäin itse lopulta tytön tissiltä vieroitin. Tarjosin vain tuttia tissin sijaan silloin, kun tyttö lopunajasta tuli keskellä päivää nykimään paidanhelmaani ja harhautin tämän uusilla leikeillä pois maidonhakureissulta. Sydämeni itki verta, kun Kuutti nyyhki tissin perään, mutta sitä ei tapahtunut kuin parina iltapäivänä, ja niin tissittely oli ensimmäisen kierroksen osalta ohi.

Kunnes sitten tuli Nyytin ja tämän liian aikaisin loppuneen toisen imetyksen vuoro.

Tällä toisella kertaa kaikki sujui kuin vettä vaan. Maito nousi lääkkeettömän alatiesynnytyksen jälkeen heti ja imetin pientä poikaani niin hienosti kuin vanha tekijä vaan osaa. Tällä kertaa alkuajan ongelmaksi muodostui se, että tisseistäni suihkusi maitoa enemmän, kuin mitä Nyytti pystyi nielemään, ja poika oli tämän vuoksi muutamia viikkoja ihan maitolimatukkoinen.

Noh, siitä se syöminen sitten tasaantui, kunnes tuli kevättalvi ja flunssat ja väsymys. Vähän sen jälkeen, kun Nyytti oli täyttänyt seitsemän kuukautta ja kaikki olivat taas terveinä, päätin, että yöimetys sai jäädä. Ja kuten aiemmin olen kirjoittanut, niin se sitten jäikin. Lopulta aika todella helposti.

Ja sitten kun vielä saimme Nyytin korvat antibioottihoitoon, pojan ruokahalu kasvoi pian tämän jälkeen sellaiseksi, että myös päivätissittely väheni. Imetin lopulta oikeastaan vain noin viideltä aamulla ja tämän jälkeen kerran aamupäivällä ja kerran iltapäivällä. Iltaisinkin yritin vielä puuron päälle tarjota tissiä, mutta Nyytti ei usein hyvin syötyään sitä enää huolinut. Leikkipureskeli vain pehmeillä ikenillään.

Ja tätä jatkui pari viikkoa, kunnes Nyytti viimein sai ensimmäisen hampaansa kahdeksan kuukauden kohdalla. Siitä alkoi taistelu ja piina ja lopulta myös imetystaipaleeni loppulaulu, jota kesti lopulta aina viime perjantaihin asti.

Silloin imetin Nyyttiä viimeisen kerran, ihan vain, koska hän pyysi sitä niin sydäntä särkevästi, enkä minä jaksanut keskellä yötä kaverini polttareiden saunaillasta palatessani alkaa tuudittelemaan häntä uneen. Olin nimittäin päättänyt lopettaa imetyksen jo kahta päivää ennen, keskiviikkona. Tuolloin Nyytti puri minua neljä kertaa yhden aamun aikana niin kipeästi, että molemmissa nänneissäni oli pienen naskalin mentävät reiät sekä verta vuotavat haavat.

En olisi millään halunnut vierottaa, sillä poikahan on mielestäni vielä sen ikäinen, että hänen kuuluisi vielä syödä rintaa. Niin minä ainakin olin alun perin odottanut ja suunnitellut, ja olin jopa ostanut pari uutta imetyspaitaa tulevaksi kesäksi.

Toisin kuitenkin kävi, ja vaikka minä sen lopettamispäätöksen tälläkin kertaa lopulta tein ihan itse, niin asiasta tavallaan päätti myös Nyytti. Hänellä ei nimittäin millään voinut enää olla hirveä maitohinku, jos hänen joka ikinen kerta teki imemisen sijaan tai vähintään sen lopuksi mieli purra.

Ja poika huomasi myös reaktioistani aivan varmasti, että minuun sattui. Niin paljon nimittäin joka kerta pomppasin, kun pieni naskali pureutui herkkäaistiseen lihaan. Ja näin tapahtui lopulta aina, siitä huolimatta, että yritin rauhoittaa imetyshetket ihan vain meidän kahden väliseksi ajaksi.

Lopulta koko homma olikin siinä pisteessä, että vahtasin Nyyttiä jatkuvasti aina, kun hän oli rinnalla. En enää nauttinut siitä, vaan pelkäsin, mitä tuleman pitää, ja jännitin itseni äärimmilleen reagoidakseni voimakkaasti jokaiseen puruyritykseen. Ja eihän se nyt sellainen vetele, ainakaan pidemmän päälle. Ei ainakaan minun kohdallani.

Niinpä siis olen nyt parina päivänä ohittanut Nyytin tissihamuilut tutilla, sylittelyllä ja leikkiharhautuksilla sekä alkanut samalla lisätä vähän korvikejauhetta vähän normaalia löysempiin puuroannoksiin. Vieroitusta auttoi myös se, että vietin ison osan viikonloppua kaverini polttareilla, ja Nyytti oli siten luonnollisesti vähän normaalia enemmän erossa maitohanoistani.

Ja nyt vihdoin alkujärkytyksen jälkeen uusi aika on koittanut. Nyytti on unohtanut tissin ja nännieni haavat ovat parantuneet. Jäljellä on vain kaihoa niihin kiireettömiin ja ihanan tärkeisiin imetyshetkiin, joita imetystaipaleeni varrelle mahtui vaikka millä mitalla. Ja se käsittämätön ja vähän pettynyt ääni sisälläni, joka vieläkin ihmettelee kaikkia viimeajan nopeita käännöksiä;

Tässäkö se nyt oli? Minä en koskaan enää imetä.