Itsetehdyt karjalanpiirakat ja munavoi isänpäivän herkkuaamiaisella

Pettymykseni oli suuri, kun Välkky viikolla ilmoitti, ettei halunnut meidän leipovan hänelle isänpäiväksi kakkua. Siinä ei mitkään ”nomutkut” auttaneet, sillä Välkyn perusteet herkuttomuuteen olivat hyvät; Olimme iltapäivällä menossa viettämään isänpäivää appiukkoni luokse, mihin sisältyisi tietenkin kahvittelua ja makeaa syötävää. Tämän lisäksi joulu kolkuttelee jo ovella, ja joka viikonloppu tästä eteenpäin vuodenvaihteeseen asti on ainakin meidän kohdallamme täynnä menoja ja herkuttelua.

Suurin syy siihen, että yritämme aika-ajoin kiristää linjaa erityisesti makeiden herkkujen suhteen, on yksinkertainen: Emme halua syöttää kaksivuotiaalle tyttärellemme sokeria joka päivä tai edes joka toinen päivä. Hän on aina saanut ja saa edelleenkin aina maistaa kaikkea, mitä me aikuiset syömme, pois lukien alkoholin ja kofeiinijuomat, mutta emme halua, että oikean ruuan nälkä syödään pois makeilla herkuilla. Emme ole siis koskaan vetäneet mitään übertiukkaa linjaa herkuttelun suhteen, mutta kuitenkin pyrkineet pitämään sen aisoissa.

Pakko myöntää, että herkkujen määrän rajoittaminen ihan vaan yhteen kahvi-kakkutarjoiluun päivässä, sopii myös minulle paremmin kuin hyvin. Vaikka imetyshormoneilla käyvä kroppani välillä huutaakin makeaa, huomaan esimerkiksi, että reiteni näyttävät tavallista muhkuraisemmilta ja jenkkiket entistäkin pullakammilta aina karkintäyteisen illan jälkeen (syön karkit siis Kuutilta salaa). Ja mikä hassuinta, sama ilmiö ei toistu esimerkiksi leivän kohdalla, vaan voin ahtaa itseeni melkeinpä puolikkaan limpun päivässä ilman mainittavaa lisäturvotusta. Pahin viholliseni näyttääkin tällä hetkellä valkoinen sokeri ja sen lähteenä erityisesti karkit. Mutta nyt takaisin aiheeseen, eli isänpäivään…

Nieleskelin siis karvasta kalkkia, kun työnsin isänpäivän kakkua varten varaamani suklaalevyt takaisin kaappiin odottamaan seuraavaa kakunleivontalupaa. Olin jo valinnut pöytäämme koristamaan tämän Fazerin sinistä sisältävän suklaakakun, jonka aion vakaasti leipoa, vielä tämän vuoden puolella, vaikka sitten ihan vain itselleni.

Sitten alkoikin pähkäily siitä, mitä herkkuja Välkylle isänpäivän aamupalalla oikein tarjottaisiin. Olin nimittäin varautumisteni kanssa pahassa pulassa sen jälkeen, kun kakku ja makeat leivonnaiset joutuivat kiellettyjen listalle. Tietenkin olisin vain voinut keittää puuroa ja antaa pusun poskelle niin kuin aina, mutta halusin väen väkisin omin pikku kätösin vääntää päivän sankarille jotain vähän parempaa tarjottavaa. Omasta mielestäni itsetehdyt tarjottavat ovat nimittäin hyvä korvike varsinaisille lahjoille, joita meillä ei normaalisti ole ollut tapana antaa isän- tai äitienpäivänä.

Kuiva-ainekaappia penkoessani silmiini osui viime joulusta peräisin oleva pussillinen puuroriisiä. Riisistä oli varmaankin keitetty vain se joulupäivän aamun yksi pakollinen satsi puuroa, ja loput ryynit olivat jääneet kaapin perukoille odottelemaan seuraavaa vuotta. Onneksi, sillä sain riisistä megaluokan inspiraation, ja päätin leipoa Välkylle isänpäiväksi kakun sijaan karjalanpiirakoita.

Lauantaiaamupäivällä keittelin ensin muun ruuanlaiton lomassa riisipuurotäytteen valmiiksi ja jätin sen sitten jäähtymään ja odottamaan iltaa. Lasten mentyä nukkumaan ja Välkyn hävittyä lätkäharjoituksiinsa vähän kahdeksan jälkeen otinkin sitten ruisjauhot ja pulikan esille ja pistin piirakkatehtaan pystyyn keittiömme pöydälle.

Tein piirakat Marttojen sivulta löytyvän reseptin mukaan mutta kuitenkin puolikkaan ohjeen kokoisena, sillä en halunnut pyöritellä kakkaroita ihan koko yötä. Tuosta reilusta puolikkaasta reseptistä tulikin 12 reilunkokoista karjalanpiirakkaa, jotka olivat valmiita jo iltayhdeksältä. Tuuletin vielä piirakkojen paistamisen päälle mahtavaa pössistäni, sillä olin KERRANKIN muistanut ottaa palohälyttimen pois päältä siksi aikaa, kun käytin uunia täydellä teholla.

Lämmitin piirakat aamulla uudelleen melko kuumassa uunissa ja voitelin ne vielä kevyesti voisulan ja maidon seoksella. Tämän lisäksi teimme Kuutin kanssa vielä yhteisvoimin munavoita piirakoiden rinnalle seuraavalla reseptillä:

MUNAVOI:

• 3 kananmunaa
• 200 g raejuustoa
• 100 g voita

Ota voi pehmenemään hyvissä ajoin.

Keitä munat koviksi, eli n. 7:n minuutin muniksi. (Anna voipaketin tai kulhon levätä jonkin aikaa munakattilan kannen päällä, mikäli olet unohtanut ottaa voin ulos jääkaapista riittävän aikaisin.)

Paloittele tai revi munat pieniiksi kappaleiksi ja sekoita ne kulhossa pehmeään voihin ja raejuustoon.

_ _ _

Vaikeinta koko hommassa oli pitää haarukan kanssa villisti heilunut Kuutti aisoissa niin, että munavoita riitti apukokin maistelusta huolimatta myös muille. Laitoin karjalanpiirakoiden kanssa munavoin lisäksi tarjolle leikkeleitä, kasviksia, itsetehtyä tuorepuristettua omenamehua ja kahvia. Kyllä maistui, ja voi kun isi oli iloinen.

P.s. Lisäsin muuten myös kvinoa-kasvispihviohjeeseen kuvan valmiista pihveistä.