Ja mitä teki isi
Sunnuntai-iltana valvoimme Välkyn kanssa molemmat pitkään. Välkyllä oli myöhäiset lätkätreenit, ja minä puolestani jumitin telkkarin edessä naputtaen uutta tietokonettani into piukassa pitkälti yli puolen yön. Ja mikäs siinä valvoessa, sillä olihan Välkyllä loma ja minulla apuja kotihommissa koko seuraavan viikon ajan.
Seuraavana aamuna edellisen illan vastuuton valvominen tuntui kuitenkin molemmilla nahassa kuin tuhat raapimisesta tulehtunutta hyttysenpuremaa. Tästä seurauksena teimmekin Kuutin herätessä vähän ennen seitsemää nopean hätätiladiilin, jonka turvin Välkky sai nukkua ensimmäisen vuoron seiskasta yhdeksään ja minä sitten sen jälkeen ysistä yhteentoista.
Ja ai että uni maistui meille kummallekin, etenkinkin minulle. Nukuin sikeästi kuin pikkuinen vauva aina siihen asti, kun Kuutti rymisteli sisään makuuhuoneen ovesta aika tasan kello yksitoista. Siis mitä se kello oli? Tasan yksitoista.
Ei p***kele! Makeat aamupäiväpäikkärini olivat jättäneet minulle kokonaiset 20 minuuttia aikaa laittaa ruokaa ja tunkea se lasten eteen, ja Nyytin tapauksessa vielä kurkusta alas ennen kuin pankista soitettaisiin verkkotapaamisen merkeissä.
Syöksyin siis ruuanlaittoon niin nopeasti kuin pääsin pelkissä univaatteissani, jotka olivat vieläkin päälläni lyhyeksi jääneiden yöunien jäljiltä. Keittiössä minua odotti kuitenkin aivan täysi kaaos:
Pesuallas oli täynnä tiskiä aamupalan jäljiltä. Nyytti odotteli jo kitisten ruokaansa syöttötuolissa, ja pojan vinkuna kiihtyi huudoksi heti, kun hän näki minut. Kuutilla oli puolestaan tylsää, ja hän kantoikin kortensa kekoon apinaorkesterimme äänenpitoon potkimalla emalista leikkikattilaa pitkin poikin keittiötä niin, että kolina vaan kävi. Minä puolestaan etsin kuumeisesti porkkanoita ja valkosipulia jääkaapin vihannesboxin pohjalta samalla, kun koko ajan koitin hyssytellä Nyyttiä.
Ihan sairas melu siis, ja nälkä, ja kiire, ja kaikinpuolinen sotku. Ja mitä tänä aikana teki isä?
Pesi kahvinkeitintä tietenkin, vaikka laite on hänen mielestään ihan p***a. ”Hey c’moon, tää on valintojen maailma, ja mitäs itse heräsit niin myöhään!”
Niinpä, vaikka itse kyllä mietin tuossa hetkessä ennemminkin, että miksi heräsin ollenkaan. Hohhoijaa.