Ja mitä teki isi, osa 2 – vappuedition

”Hanii. Tuuppa vähän auttaa…” kuuluu pyyntö olohuoneesta, jossa Välkky katsoo valioliigaa telkkarista, ja, jossa lapset leikkivät kiltisti lattialla (not).

”No mitä nyt? Onks Nyytillä taas kakka?” huudan vastaukseksi ja laitan vielä viimeiset päivälliseltä pöytään jääneet astiat tiskikoneeseen keittiössä.

”Tuuppa nyt” kuuluu jo vähän hätäisempi komennus. ”Täällä on vähän niinku hätätilanne.”

”Jaa mikä?” kysyn, ja terästän kuuloani kuullakseni, mitä ne meidän pienet riiviöt siellä seinän takana taas oikein puuhaavat.

”Nokun mulla levisi tippaleipä tähän syliin tomusokereineen kaikkineen, enkä voi liikkua yhtään, tai sit se kaikki on sohvalla.”

”Joo, ymmärrän,” (not), ” ja tietenkään et voi. Mä tuun imurin kanssa auttaa.” Hohhoijaa.

Ahneella on kakkanen loppu, ja Fazerin tippaleivän syömistä ei paketin virallisista ohjeista huolimatta kannata aloittaa painamalla siitä keskeltä, varsinkaan sohvalla. Ja imuri kannattaa joka tapauksessa pitää siinä lähellä, koska tippaleivät ovat sille päälle sattuessaan aika pirullisia vastustajia.

Tämän kaiken opimme tänä vappuna, tai siis lähinnä välkky oppi. Tai sitten ei.