Lapselle luontaistuotteita, kyllä vai ei?

Kuutilla on molluskoita. Pieniä näppyöitä kainaloiden ympärillä ja käsissä. Täysin vaarattomia ja lääkärin molluskoiksi, tai siis oikealta nimeltään ontelosyyliksi, virallisesti toteamia.

Ongelma näppylöiden kanssa on, että ne haittaavat tyttöä. Haittaavat, ehkä myös hankaavat vaatteisiin ja kutiavat varmaankin siinä määrin, että Kuutti raapii niitä aina vähän väliä. Ja kun ihoa raapii tasaisen tappavaan tahtiin aktiivisen leikki-ikäisen multakynsisillä sormilla, niin eihän siitä tietenkään voi seurata muuta, kuin punoitusta ja rikkoutuneen ihon tulehdus. Ja se puolestaan ei ole lainkaan hyvä juttu.

Lääkärin ohjeiden mukaan olemmekin Välkyn kanssa pyrkineet hoitamaan pahimman raapimisesta johtuvan tulehduksen pois hydrokortisonivoiteella. Mutta, hydrokortisonia ei voi käyttää jatkuvasti, ja Kuutin kainaloalueen iho onkin ajoittaisten hyvien jaksojen jälkeen joka ikinen kerta huonontunut, kun tyttö on taas innostunut hinkkaamaan näppylöitään.

Molluskat-kutina-tulehtunut iho-kortisonivoide. Siinäpä vasta pulma ja noidankehä, joka olisi minusta nyt vihdoin hyvä ratkaista.

Ja tiedänhän minä, mikä molluskoihin monen tahon mukaan toimii: osterivinokas. Lahottajasieniin kuuluva sieni, joka kasvaa myös täällä meidän leveysasteillamme. Sitä saa kauppojen luontaistuotehyllystä, vaikka ihan tuosta Myrtsin cittarista. Ja se on ainakin siinä paketissa, jonka ostin tablettimuodossa ja mansikan makuista. Kaukana siis sienestä, ja ihan salonkikelpoista itsehoitokamaa varsinkin molluskavaivaan.

Vai onko sittenkään? Nyt, kun olen viimein saanut aikaiseksi ostaa osterivinokasta, niin minua kuitenkin jonkun verran epäilyttää antaa sienestä (vaikkakin käsitykseni mukaan ruuaksi kelpaavasta) valmistettua luontaistuotetta Kuutille. Mitä, jos tableteissa onkin jotain muuta, kuin itse osterivinokasta, ja, mitä jos aine ei jostain syystä sovi Kuutille? Mitä jos tabletit ovat suorastaan haitallisia? Miten saan sen selville, ja miten voin olla varma, että ne ovat täysin turvallisia, ennen kuin aloitan?

Minä kun olen periaatteessa pyrkinyt enemmän ja vähemmän tietoisesti minimoimaan lasteni saaman kemikaalialtistuksen jo ihan heidän ensimetreistään alkaen. Meikkasin kylläkin raskausaikana ja käytin hiuskiinnettä, mutta valitsin käyttämäni tökötit huolella ja pidätin hengitystäni aina suihkiessani. En ole enää vuosiin käyttänyt minkäänlaisia tuoksuja, enkä deodoranttia ja pyykinpesuainekin on meillä vaihtunut normaalista hajustamattomasta vielä hellempään Ecoverin Zeroon.

Lasten hiuksia en ole oikeastaan koskaan edes pessyt saippualla. Rasvoja olen käyttänyt, varsinkin Bepanthenia vaippa-alueelle ja Nyytin atooppiselle iholle perusvoidetta talvella, ja sitten tietenkin vielä sitä jo mainittua hydrokortisonia aina silloin tällöin ärtyneisiin kohtiin. Meillä lapset juovat laseista tai täysin teräksisistä pulloista ja syövät pääosin keramiikkalautasilta, paitsi Nyytti, joka ruokailee joko suoraan pöydältä, Stokke Trayltä tai EZPZ:n silikonimatolta. Emme syö oikeastaan mitään eineksiä ja vältämme ylipakattuja tuotteita, eivätkä lapset siten saa teollisesti valmistettuja kemikaaleja muusta, kuin ajoittaisista kinkun tai makkaranpaloista.

En varsinaisesti nipota näistäkään jutuista, ja olen vankasti sitä mieltä, ettei muutama kinkunpala maailmaa kaada, mutta kuitenkin voin ihan rehellisesti todeta olevani lasten suhteen aika varovainen ylipäätään kaikessa ja varsinkin siinä, mitä heille syötän. Eivätkä luontaistuotteet ole tässä mikään poikkeus, päinvastoin. Luontaistuotteilta kun ei käsitykseni mukaan vaadita ihan samanlaisia testejä ja tutkimusta kuin virallisilta lääkeaineilta. Luonnollisesti tämä koskee erityisesti tuotteiden tehoon ja vaikutukseen liittyviä tutkimuksia. Mutta miten sitten on esimerkiksi luontaistuotteiden todellisen sisällön ja vaikka haittavaikutusten tutkimisen laita? Tarkastetaanko nekin yhtä huolellisesti kuin lääkkeiltä, ja kuka siitä oikein vastaa?

Periaatteessa en kuitenkaan ole luontaistuotteita vastaan. Saatan hyvin käyttää ja kokeilla erialisia tuotteita ja tehoaineita itse, ja olen itse todennut esimerkiksi karpalovalmisteet erinomaiseksi avuksi virtsatientulehduksien hoidossa ja ehkäisemisessä. Mutta, minä olen iso ihminen, melkein 70 kiloinen ja jo (jep, JO) vähän yli 30 vuotta vanha. Minä olen elämässä jo ehtinyt tunkea elimistööni jos jonkinlaista myrkkyä pepsimaxista ja karkista alkoholiin, erilaisiin sairauksiin määrättyihin lääkkeisiin, ehkäisypillereihin, hiuslakkaan, meikkeihin ja kaiken maailman muihin kemikaaleihin.

Kuutti ei ole, ja hän on vielä ihan pieni. Lähestulkoon lisäaineista vapaa ja vasta elämänsä alussa.

No, luontaistuote tai ei, luulen kuitenkin, että aamulla otan härkää sarvista ja työnnän ensimmäiset osterivinokaskapselit Kuutin nenän eteen. Eivätköhän ne kelpaa hänelle, jos kerran makuna on mansikka, ja eivätköhän ne kelpaa minullekin, kun kerran olen niistä ihan vain pelkkää hyvää kuullut ja lukenut. Ja sitten vielä vaakakupissa painaa oman kantani osalta aika paljon se, että jopa pari lääkäriä, vieläpä lempilastenlääkärini, on varauksetta suositellut Kuutin molluskoihin nimenomaan osterivinokasta.

Turhat pelot romukoppaan siis ja tuulta päin. Tästä alkaa näppylöiden häätö ja toivottavasti molluskaton loppukesä.