Mummo ei vaan osaa
Meidän mummo (siis oma äitini) on ihan mahdoton. Mahdottoman ihana, sillä hän auttaa lasten ja kaiken muunkin kanssa aina, kun voi, mutta myös mahdottoman mahdoton, sillä Mummon käsittelyssä ei välillä mikään pelitä, niin kuin pitäisi.
Mikä siinä siis on, että Mummolta (taikka sitten Vaarilta) ei onnistu vaunujen kasaus, vaikka meidän kieseissä homma hoituu yhdestä narusta vetämällä? Sälekaihdinverhoja ei saa alas ilman apua, eikä kaukosäädinkäyttöisiä valoja päälle tai pois. Telkkarin ja digiboksin kaksikapulainen käyttö on ihan utopiaa, ja joudun aina auttamaan Mummoa jopa pyykkitelineemme käytössä. Näköjään kaksi niveltä ja lukko ovat mummolle liikaa, ja meillä onkin hänen ronskimpien otteidensa seurauksena jo järjestäen toinen kuivuri menossa (joka sekin on rikki). Hohhoijaa.
Ja jos nämä edellä mainitut asiat joskus onnistuvatkin, niin esimerkiksi lasten kiinnittämisestä auton turvaistuimiin pitää vieläkin melkein antaa kuvalliset ohjeet, jotta kaikki menee varmasti kiinni niin, kuin pitää. Ja meidän turvakaukalohan sujahtaa yhdellä kädellä kiinni pitäen lukkoon siihen telakkaan, for god’s sake! Viimeksi, kun lähdin lasten ja Vaarin kanssa täältä Vantaalta kohti Turkua, huomasin kauhukseni pienen matkan jälkeen, ettei Kuutin turvaistuimen jalka ollutkaan kiinni auton lattiassa, vaan taitettuna istuimen alla. Asia korjattiin nopeasti seuraavalla vastaan tulleella huoltsikalla, ja matka jatkui pian hieman nolostuneen Vaarin kyydissä ihan niin kuin istuimen pystytysmokaa ei koskaan olisi tapahtunutkaan.
Yleensä siis, kun jonkin meidän laitteemme käyttö ei oikein ota sujuakseen ohjeistuksestani huolimatta, annan asian vain olla. Loppu hyvin, kaikki hyvin on tässä kohtaa ihan hyvä mantra, mutta silti minua välillä kummastuttaa, miten erilaisten vempaimien käyttö voi välillä olla vanhemmilleni niin vaikeata. Onko kyse mahdollisesti siitä, että meidän käyttämämme arjen apuvälineet ovat jo niin kehittyneitä, etteivät he oikein enää pysy kärryillä niiden oikeanlaisesta käytöstä? Onko vika ymmärryksessä vai sittenkin muutoshaluttomuudessa? Nykyään nimittäin lapsia ei enää kuljeteta auton takapenkillä pelkässä kantokopassa, eikä esimerkiksi tuttia todellakaan putsata omalla suulla, jos sellainen sattuu tipahtamaan maahan. Asioita ei enää tehdä niin kuin silloin, kun minä olen ollut pieni, ja se on minusta vaan hyvä.
Miten sitten pärjään sen kanssa, että vanhempieni sähläys laitteittemme kanssa välillä aiheuttaa minulle harmaita hiuksia? No, tässäpä ollaankin juuri ongelman ytimessä, eikä minulla ole tähän parempaa keinoa, kuin tehdä ja tarkistaa kaikki itse. Antaa Mummon siis keskittyä erikoisosaamiseensa lasten viihdyttämiseen, samalla kun minä kasaan vaunut ja siivoan tavarat niille paikoilleen, jonne ne täällä meillä kuuluvat. Niin on varmasti paras kaikille.