Kuutti juoksee eteisen ja olohuoneen väliä esittäen vuorotellen samaa Let it go ja höpölöpölöö -laulunpätkää käsiään villisti huitoen ja posket innosta punoittaen samalla, kun minä leikin Nyytin kanssa leegoilla ja Välkky irroittaa rikki olevaa mikroa. Tyttöhän ei ole saanut katsoa Frozenista, tai siis hänen mukaansa Fallerejsta, kuin tuon yhden laulukohtauksen ja senkin vain muutamaan kertaan, mutta jotenkin vain musiikki on tarttunut häneen kuin punaviini vaaleaan sohvaan.

Kello on puoli yhdeksän sunnuntaiaamuna ja me olemme vasta vähän aikaa sitten nousseet aamupalapöydästä. Kuutti on täydessä vauhdissa, eikä hänen menossaan näy jälkeäkään viime yön rikkonaisista unista. Välkyn naamassa väsymyksen merkit ovat kuitenkin selvät ja kahvikuppi hänen naamansa edessä on varmaankin jo aamun kolmas. Hän nimittäin hyppäsi Kuutin luona ainakin seitsemän kertaa viikonloppuyön aikana, kun tyttö oli vähän väliä herännyt itkeskelemään.

Minä puolestani olin nukkunut Nyytin kanssa sen verran hyvin ja sikeästi, etten ollut edes huomannut Välkyn juoksentelua edes takaisin makuuhuoneemme ja lastenhuoneen väliä. Heräsinkin aamulla vasta siihen, kun tajusin Nyytin olevan vähän kuuden jälkeen jo aamumaidon, eikä niinkään tutin tarpeessa. Olin nimittäin puoliunisena taas kerran vain yrittänyt työntää pojalle tuttia naamaan, vaikka olisi heti kannattanut vain tarjota rintaa… Jep, aika mahtavat äidinvaistot tällä mammalla.

Vähän Nyytin heräämisen jälkeen Kuutti tassutteli huoneeseen ja kiipesi minun ja Nyytin viereen sängylle. ”Pipi korra.” Hän sanoi ja näytti oikeaa korvaansa. Aijaa, ajattelin ja kysyin sitten vielä, että oliko toinenkin korva pipinä. ”Ei.” Entäs kurkku? ”Joo.” Nenä? ”Joo.” Jalka? ”Joo.” Kädet? ”Joo.”

Totesin pian, etten tullut kyselemällä yhtään sen viisaammaksi tytön kipujen suhteen, sillä välillä joku paikka oli pipi ja välillä ei. Unohdinkin homman nopeasti, sillä aamutoimet kutsuivat ja tyttö vaikutti päällisin puolin olevan ihan kunnossa. Hänellä ei ollut kuumetta, nenä ei vuotanut ja silmät olivat kirkkaat. Myös pikkuneidin ruokahalu oli normaali, sillä hän ahtoi aamulla itseensä melkeinpä aikuisten annoksen verran pannukakkuja, banaania ja pakastemarjoja.

Mutta kuitenkin mieleni palasi aamun ensimmäisen kahvikupin jälkeen takaisin siihen hetkeen, kun Kuutti oli herättyään spontaanisti kertonut minulle hänen korvansa olevan kipeä. Tuolloinhan minä vasta avasin silmäni, ja Välkkykin vain kietoi peittoa tiukemmin ympärilleen vieressäni. Kumpikaan meistä ei siis ollut vielä siihen mennessä ehtinyt leikkiä tytön kanssa mitään leikkejä, eikä myöskään ihmetellä hänen vointiaan. Tytön ilmoitus tuli ihan vain hänestä itsestään. Voisiko siinä olla jotain perää?

Ja sitten vielä se, että Kuutti oli heräillyt tuon tuosta yöllä itkemään. Eihän sekään ollut normaalia. Tyttöhän kyllä heräilee vieläkin välillä öisin, mutta useammin vain pissalle ja ilman sen suurempaa huutoa. Hmmm… Pitäisikö tässä nyt laskea yksi plus yksi?

”Siis, että tytöllä on korvatulehdus?” ”Alkava ja vielä lievä, mutta joo. Korvatulehdushan se on.”Jep. Niin kuin arvelinkin. Vaikka Kuutti olikin siis päällisin puolin ihan terve, päätin kuitenkin kiikuttaa hänet lääkäriin vielä samana päivänä. Ja hyvä, että kiikutin, sillä lääkäri havaitsi oikeanpuoleisessa sisäkorvassa pientä punotusta, ja nyt olen tässäkin hommassa ainakin yhtä oppia viisaampi.

Jatkossa nimittäin tiedän, että korvatulehdus on taas yksi niistä lastentaudeista, jolla voi olla oireita laidasta laitaan, tai sitten melkeinpä ei yhtään mitään. Joihinkin korvatulehduksiin liittyy ylähengitystieinfektio, mutta se ei ole välttämätön. Lapsella voi olla kuumetta, mutta toisaalta tauti voi myös olla kuumeeton. Korva voi olla kipeä tai kivuton, ja olo voi olla joko yleisen huono tai sitten ihan melkein normaali niin kuin esimerkiksi tällä kertaa meillä. Joillakin lapsilla ei ole muuta oireita kuin esimerkiksi kipeä vatsa tai hampaat, vaikka taudin syy piilisikin lopulta korvakäytävissä.

Hohhoijaa, ota nyt näistä selvää. Parasta on kuitenkin yrittää reagoida lapsen huonoon oloon, taikka sitten ihan vain huonoihin uniin mahdollisimman nopeasti ja miettiä yhdessä lääkärin kanssa, mikä pikku kullannupua oikein vaivaa. Kiusa se on nimittäin pienikin kiusa ja vaiva on vaiva. Ja tätä vartenhan meillä on Kuutillekin se vakuutus.