Nyytti saavutti joulun tienoilla neljän kuukauden iän. Tämä tarkoitti meidän perheemme ajanlaskun mukaan sitä, että oli aika aloittaa kiinteiden ruokien maistelu myös pikkuherran osalta.

Periaatteessa kiinteiden aloituksella ei Nyytin kohdalla ollut mikään kiire, sillä poika on kasvanut hienosti pelkällä rintamaidolla, eikä hän ole osoittanut minkäänlaisia vatsa- tai allergiaoireita koko reilun nelikuisen täysimetystaipaleemme aikana. Mutta tästä huolimatta päätimme joulun jälkeen kuitenkin aloittaa kiinteiden maistelun. Neuvolassa sitä suositeltiin, ja Kuutin kanssa kiinteiden aloitus sujui samassa iässä hienosti.

Ja puhun tästä kiinteiden aloituspäätöksen teosta nyt siis monikossa, eli muodossa me. Nimittäin varsinkin Välkky oli tässä hommassa sitä mieltä, että kiinteät tulisi aloittaa Nyytin kohdalla samaan aikaan ja samalla tavalla kuin Kuutinkin kanssa ihan vain siitä syystä, että muun kuin rintamaidon syöminen lähti ensimmäisellä kerralla kohtuullisen aikaisen aloituksen ja soseiden syönnin kautta toimimaan todella hyvin.

Minä itse en välttämättä vielä tässä vaiheessa olisi tarvinnut niskoilleni kaiken muun arkisähellyksen lisäksi soseiden vääntöä, syöttämistä ja sotkujen pesua. Siksi ajattelin hetken, että voisin aloittaa Nyytin kanssa suoraan sormiruokailulla baby lead weaningin tyyliin, sillä poika on pienestä pitäen ollut utelias sekä erityisen lahjakas tunkemaan sormiaan suuhunsa.

Otin tässä hommassa kuitenkin lopulta Välkyn kanssa saman kannan, sillä myös minusta Kuutin kiinteiden aloitus sujui neljän kuukauden ikäisenä hienosti, ja ehkä jopa osaltaan auttoi asioiden kehittymistä siihen suuntaan, että meillä oli jo alle vuoden iässä reippaasti omin sormin syövä lapsi. Nykyäänhän myös neuvolan virallinen suositus on, että kiinteiden maistelu aloitetaan neljän ja kuuden kuukauden välissä, eikä kuuden kuukauden täysimetyksestä enää paasata ainoana oikeana vaihtoehtona (vaikka helpompaahan homma täysimetyksellä vielä olisikin).

Maistelun tarkoituksena on tietenkin totuttaa lapsi hyväksymään uusia makuja sekä maiskuttelemaan ja nielemään muutakin kuin maitoa. Toisaalta kiinteiden aloituksella on myöskin se vaikutus, että vauvan suolisto joutuu mukautumaan uudenlaisen ravinnon sulattamiseen. Tällöin suoliston bakteerikanta muuttuu ja monipuolistuu, ja alkaa muistuttaa enemmän aikuisen ihmisen kantaa. Muutoksen huomaa etenkin vauvan kakan muuttumisesta ällömäksi, minkä lisäksi kiinteiden aloituksesta voi myös seurata ihan oikeita vatsavaivoja.

Ja mites sitten itse herra Nyytti on reagoinut uuteen ruokavalioonsa? Mahtavasti, vaikkakin poika oli viisi päivää kakkaamatta perunasoseen aloittamisen jälkeen. Pieni ruskehtava kakka saatiin kuitenkin lopulta aikaiseksi fanfaarien saattelemana sekä pienen luumusosemäärän vauhdittamana, ja pojan vatsa on siitä lähtien toiminut päivittäin ihan niin kuin ennenkin. Nyytti myös silmin nähden pitää ruuasta ja maiskuttelee pieniä makuannoksiaan innolla. Olen antanut hänelle tähän mennessä vain keitinveteen laimennettua perunaa ja porkkanaa, ja sitten vielä kahtena päivänä pari teelusikallista luumua vatsan vauhdittajaksi. Kokeiluvuorossa seuraavina ovat ainakin palsternakka, bataatti, banaani, avokado ja pakastemarjat, ja myöhemmin vielä kaurapuuro, liha, kala ja kananmuna.

Tällä hetkellä Nyytti syö noin ruokalusikallisen sosetta kahdesti päivässä samaan aikaan, kun muu paikalla oleva perhe syö lounasta ja päivällistä. Tarjoan ruokaa siihen asti, kunnes mielenkiinto loppuu ja suu ei enää avaudu. Mikään pakkohan pojan ei ole joka aterialla syödä yhtään mitään, sillä hänen pääasiallinen ravinnonlähteensä on kuitenkin rintamaito. 

Tietenkin soseiden valmistamisesta ja niiden kanssa sähläämisestä on minulle lisää vaivaa, mutta olen nyt lopulta kuitenkin tyytyväinen, että kiinteiden syöminen on aloitettu. Ainakin tähän mennessä soseiden teko on nimittäin sujunut melkein huomaamatta muun ruuanlaiton yhteydessä, ja olen jopa onnistunut saamaan muutaman annoksen porkkanasosetta pakkaseen kiireisempien päivien varalle. Pidän erityisesti myös siitä, että Nyytti voi nykyään osallistua itse syömällä vielä enemmän perheen yhteisiin ruokailuhetkiin, joko Tripp Trapp-tuolissaan tai meidän vanhempien sylissä istuen. Usein, kun haluan itse syödä samaan aikaan muiden kanssa, kastan nimittäin Nyytin lusikan soseeseen ja annan sen pojalle käteen, jotta hän ”söisi itse”. Pidän tuolloin huolta, että sose on silkkisen sileää, eikä sitä ole lusikassa kuin sipaus maun vuoksi, jottei hommaan vain liity mitään tukehtumisvaaraa. Olenkin siksi hyvillä mielin antanut pojan välillä viihdyttää itseään viemällä lusikkaa suuhun ja maiskuttelemalla sen puhtaaksi samalla, kun lapan ruokaa omaan kitaani.

Tuosta sitterissä tai minkään laisessa tuolissa, jossa pikkuinen ei ole täysin pystyssä istuma-asennossa, syöttämisestä vielä tähän loppuun pieni varoituksen sana; Nimittäin, vauvoilla on luonnostaan voimakas kakomisrefleksi, joka estää heitä tukehtumasta ruokaan. Liian makaava syömisasento kuitenkin haittaa tehokasta kakomista, ja voi siksi olla vaarallinen. Minä en siis missään tapauksessa suosittele vauvan syöttämistä esim. juuri tossa Tripp Trapp -tuolin Newborn setissä, vaikka me itse Välkyn kanssa joskus niin teemmekin. Pientä vauvaa voi nimittäin juuri ruokailun pituisen hetken pitää tuetussa istuma-asennossa sylissä, jolloin hänen on helpompi syödä sekä tarvittaessa kakoa ruoka ylös. Sylissä, ja etenkin omassa kädessä roikkuvan lapsen syöttämisestä, seuraa tietenkin joka ikinen kerta aina ihan mahdoton sotku, mutta pystympi ruokailuasento on vauvalle ehdottomasti turvallisempi soseiden ja varsinkin sormiruuan syömisen kannalta kuin puolimakuu.