Parhaat lastentapahtumavinkkini yksien Lapsimessujen kokemuksella
Lapsimessuilla oli samalla kivaa ja kamalaa. Tekemistä ja katsomista riitti, into oli kaikilla piukassa ja kotiin tultiin väsyneinä, onnellisina sekä ehjin nahoin.
Mutta mikä sitten oli kamalaa? No lähinnä se, että koko paikka oli ihan tupaten täynnä porukkaa. Joka puolelle piti jonottaa (paitsi vessoihin, joista löytyi myös joka käynnillä vessapaperia, pisteet siitä Messukeskukselle) ja minun piti koko ajan pitää ihan tosissaan kiinni Kuutin kädestä, jotta varsahypyillä ja varvasjuoksulla edennyt pikkurimpuilija ei olisi hävinnyt tungokseen. Lounaspaikkaa oli vaikea löytää, suosituimpien näytteilleasettajien osastoille oli pitkät kiemuraiset jonot ja jopa lapset joutuivat odottelemaan vuoroaan lähestulkoon jokaiseen touhupisteeseen.
Kaiken kaikkiaan Kuutin kanssa Lapsimessuilla viettämämme lauantaiaamupäivä oli ainakin minulle täynnä hikeä ja hätäilyä, ja henkisiä kiitoskumarruksia itselleni siitä, että olin sentään tajunnut jättää Nyytin kotiin isänsä kanssa. Mutta päivään mahtui myös paljon muuta; nimittäin naurua ja ihastelua. Sekä tietenkin kahdenkeskeistä aikaa Kuutin kanssa. Se oli reissussa kaikkein parasta. Samoin kuin se miten iloisia ja mukavia lähestulkoon kaikki messuilla tapaamamme ihmiset olivat. Sillä, vaikka kaikkialla oli ahdasta, niin tilaa sai aina, ja vaikka jokin juttu ei heti onnistunut, niin pian oli joku auttamassa. Ja kaikkiin ystävällisiksi ja ymmärtäväisiksi tarkoittamiini äidiltä-äidille –hymyihini vastattiin aina vähintäänkin samalla mitalla. Ah, miten se olikaan mukavaa!
Siis loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta ensi kerralla osaan kyllä tehdä muutaman asian paremmin, aloittaen siitä, etten iske messuille tasan samaan aikaan puolen Helsingin kanssa, eli siis lauantaina kello kymmenen. Tämän lisäksi muistan ainakin seuraavat jutut. Saa käyttää, ja ensi kerralla ainakin minun on myös pakko:
1. Keskity olennaiseen
Unohda omat messuttelut ja vietä hauskaa aikaa lasten kanssa. Molempiin asioihin ei yksien päikkäreiden rytmillä jää millään aikaa, ja lapsi jaksaa karkilla lahjottuna seistä paikallaan vain muutaman minuutin. Älä siis shoppaile, vaan leiki ja nauti, tai sitten ota isi tai mummo mukaan lapsenvahdiksi.
2. Pue itsellesi hienkestävä paita
Valitse jotain tummaa ja trikoista, älä missään nimessä valkoista kauluspaitaa, äläkä varsinkaan repun kanssa. Oma paitani oli nimittäin ihan säädyttömän näköinen ja repun olkaimien kohdalta ikävästi rypistynyt heti ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen myöhemmin päivällä rinnuksiin tarttuneista pilttisosenäytteistä puhumattakaan… Hohhoijaa.
3. Ota lapselle mukaan sisätossut ja itsellesi nauhattomat kengät
Useimmille leikkialueille ei saa mennä kengät jalassa, ja samat säännöt koskevat myös aikuisia. Lapsille kätevimmät jalkineet ovatkin siksi tossut, joita ei tarvitse riuhtoa joka välissä päälle ja pois. Ja itselleni otan ensi kerralla kengät, jotka saan jalkaan alle viidessä sekunnissa. Ilman nauhojen solmintaa! Ei ole nimittäin mitään kamalampaa, kuin yrittää sitoa kengännauhoja, pidätellä jo seuraavaan kohteeseen silmänsä iskenyttä Kuuttia, sutia hiuksia pois silmiltä ja huolehtia omista lemppari skinny jeanseista (Huom! Sinkkuelämää ref.) pilkistävästä rekkiksestä samaan aikaan. Hohhoijaa ^10.
4. Ota lounaseväät mukaan
Siellä, missä on messut tai muu iso tapahtuma, on myös paljon porukkaa. Ja siellä, missä on paljon porukkaa, on jonoja, ja siten vähemmän vapaita paikkoja ruokaravintoloissa. Ja lasten kanssa kun ei ole niin kiva jonottaa yhtään mihinkään, varsinkaan syömään. Siksi ainakin meillä tulee jatkossa olemaan mukana reppuun pakatut lounaseväät (ei vain pikkupurtavat, vaan ihan kunnon safkat, ja ruokailuvälineet!).
5. Älä unohda metrilakua!
Mieti kotia ja niitä, jotka siellä ovat kiltisti odottaneet ja viihdyttäneet vauvaa koko Messupäivän ajan. Mieti viimeistään siinä vaiheessa, kun olet jo suuntaamassa ovesta ulos ja ohitat viimeistä metrilakuständiä. Kaikki nimittäin pitävät tuliaisista, ja metrilakusta sekä siitä, että osoitat ajatelleesi heitä päivän aikana. Metrilakut siis kannattavat aina, kunhan vain varmistaa, että niitä todellakin riittää ihan sinne kotiin asti.
