Taas korvatulehdus
Syy Nyytin huonoihin uniin selvisi vihdoin. Ja vaikka tämä kuulostaa ihan kamalalta, niin onneksi eteemme sattui vielä yksi entistäkin huonompi ja huutoisempi yö. Silloin nimittäin viimein tajusin, ettei tämä nyt enää ole mitään eroahdistusta, vaan jotain ihan muuta.
Nyytti nimittäin aloitti vähän yhden jälkeen sellaisen valituksen, johon ei lopulta auttanut muu kuin särkylääke. Ja sitten, kun pojan nokka vielä aamulla vuosi kirkasta räkää, niin päivän ääriviivat olivat aika nopeasti selvillä.
Lääkäriin siis mars, nyt jo kolmatta kertaa kuukauden aikana. Pojallahan nimittäin oli jo yksi tulehdus muutama viikko sitten. Antibioottien jälkeen tulehdus oli lääkärin mukaan jo selvästi paranemaan päin, ja siihen luuloon minäkin tuudittauduin, kunnes viimein huomasin sen, mikä oli koko ajan ollut nenäni alla.
Lääkäritädiltä ei nimittäin mennyt kuin minuutti huomata, että Nyytillä oli ihan kunnon pahannäköinen tulehdus kummassakin välikorvassa. Hohhoijaa. Ei muuta, kuin uusi laajakirjoisempi antibioottikuuri käyttöön ja kotiin sairastelemaan.
Ja vitsit, kun minua taas harmitti se, etten ollut taaskaan aiemmin tajunnut tätä. Ties kuinka monta päivää korvat ovat poikaa piinanneet ennen kuin minä, oikein vuoden mutsi, viimein tajusin kiikuttaa hänet lääkäriin saamaan apua. Kuutin korvien kanssa kun ei koskaan ole ollut mitään ongelmaa, ja muutenkin olemme olleet tähän asti monen mittapuun mukaan tosi terveinä. Siksi varmaan tunnenkin olevani nyt vähän hukassa tämän kaiken kanssa.
Syyllisyydentuntoani potien pyytelinkin odotushuoneessa Nyyttiä pukiessani häneltä anteeksi sitä, että olin taas kerran ollut luvattoman hidas, ja, etten taaskaan ollut unien taas huononnuttua heti ensitilassa tajunnut tutkituttaa korvia.
Samalla, kun juttelin pojalle, huoneeseen käveli toinen äiti kolmen pienen tytön kanssa. Hän hymyili minulle kiltisti ja aloimme spontaanisti molemmat voivotella lastemme vaivoja. Ja kuinka ollakaan, kävi ilmi, että hänen 11-kuisella kuopuksellaan oli myös korvatulehdus. Ja vielä toista kertaa peräkkäin aivan niin kuin Nyytillä.
Siinä minä vain voivottelin, pojan huonoa tuuria ja kärsimyksiä. Mutta onneksi tuo minulle täysin vieras äiti lohdutti. Hänkin oli nimittäin vasta viime viikolla tajunnut, että vähän tavallista äreämmällä tuulella olleella vauvalla saattaisi sittenkin olla vikaa korvissa eikä esimerkiksi ikenissä.
Hänen mielestään oli turhaa ruoskia itseään siitä, ettei korvatulehdusta ollut tunnistanut ajoissa. Tauti on nimittäin itse piru ja niin monimuotoisesti oireileva, että se on mahdoton tunnistaa muuten kuin lääkärinvarusteilla korvaan kurkkaamalla.
Eli, mistä sitä todellakaan voi arvata, että lapsella on korvat kipeinä, jos se ei niitä yhtään itke? Ei ole kuumetta, eikä nuhaa, eikä paljon mitään muutakaan, kuin äidin pieni aavistus siitä, että nyt ei kaikki ole ihan normaalisti.
Ota nyt näistä selvää. Tai, siis onneksi lääkäri ottaa. Minun ei tarvitse. Muuta kuin ehtiä ajoissa paikalle ja vilauttaa luottokorttia kassalla.
Tästä eteenpäin homman pitäisikin sitten olla simppeliä (pliis herra korvahaltija). Eikun vaan antibioottia kitusiin paristi päivässä ja kipulääkettä perään. Korvat kiittää ja toivottavasti pöpöt ei!