Tätäkö tämä nyt on?
Ihana, kamala hormonikierukka. Tuttavallisemmin Mirena vaan. Tulit uutena tuttavuutena elämääni marraskuussa, vähän reilu kolme kuukautta Nyytin syntymän jälkeen.
Alkutaipaleemme oli helppo. Asennuksesi nipisti vain hiukan, eikä kipulääkkeitä tarvittu. Vuosin ensimmäiset päivät jonkin verran verta, mutta sekin rauhoittui nopeasti. Ihan niin, kuin lääkäritäti oli luvannutkin.
Ja sitten pariin kuukauteen ei kuulunut mitään. Olit hiljaa ja odottelit. Tai siis pikemminkin oma kehoni odotteli. Odotteli estrogeenin tuotannon käynnistymistä ja menkkojen alkamista.
Mutta menkat pysyivät poissa, ja niiden sijaan kylään tulivat finnit. Nuo inhat nuoruusvuosien kaverit. Kiva, kun tulitte niin runsaslukuisina ainakin vähäksi aikaa käymään. Olkaa kun kotonanne siihen asti, kunnes te lääkäritädin mukaan taas viimeistään vuoden jälkeen lähdette. Hohhoijaa.
Ja sitten eräänä päivänä sinä Mirena viimeinkin ilmoitit itsestäsi. Tai siis oikeammin varmaankin oma hormonitoimintani ilmoitti, whatever. Noh, oli mikä oli, niin seurauksena siitä minuun sattui. Sattui niin kovaa, että luulin olevani saamassa pahemman laatuisen kramppailevan vatsataudin, enkä oikein tiennyt miten päin olla.
Kunnes sitten asian laita viimein selvisi minulle parin tunnin päästä vessassa. Tuhrua, paperilla. Näähän on menkat. Ja niin ne sitten alkoivat, ja kestivät pari päivää, jos nyt niin pientä vuotoa voi edes menkoiksi kutsua.
Ja sitten taas ei mitään, reiluun kahteen kuukauteen. Tai noh, vähän aikaa minusta tuntui siltä, kuin olisin ollut raskaana, vaikken kuitenkaan ollut. Tein asian varmistamiseksi useamman testin parina eri päivänä ja pelästytin Välkyn pahanpäiväisesti vetäessäni testipukkoja esiin apteekin kassista.
Kunnes taas eilen. Sama puolen päivän kramppaava kipu ja jomotus vatsassa, ja sitten ruskea vuoto. Ihan odottamatta ja mitään kalenteria katsomatta. Hohhoijaa.
Mirena. Silloin, kun sinut otin, luulin, että ratkaiset kaikki huoleni ehkäisyyn liittyen. Ei enää muistamista, eikä oikeastaan huolta yhtään mistään. Siteetkin voisi suoraan vaihtaa pelkkiin pikkuhousunsuojiin ja super-sarjan tamppoonit jättää suosiolla kauppaan.
Mutta itsekin sinä tiedät, ettei se ole mennyt ihan näin. Se, että on raskaudenomainen olo aina silloin tällöin, vaikka ei oikeasti ole raskaana, aiheuttaa turhaa huolta ja stressiä. Eikä oikein millään muulla kuin raskaustestillä voi tuossa tilassa varmistua väärästä hälytyksestä, sillä sinun ansiostasi oikeastaan minkäänlaista vuotoa ei ole.
Paitsi silloin kun on, eli oikeastaan ei melkein milloinkaan, mutta periaatteessa kuitenkin ihan milloin vaan. Minua suoraan sanottuna ärsyttää, etten yhtään osaa sanoa, koska pikkutulva on seuraavan kerran kaupungissa. Siihen olisi nimittäin ihan kiva voida vähän varautua. Kuten myös siihen kipuun, joka on paljon kovempi ja aivan erilainen kuin luonnollisista tai yhdistelmäpillereiden avulla manipuloiduista menkoistani johtuva jomotus on koskaan ollut.
Ja pahinta tässä kaikessa on se, etten tiedä, mihin suuntaan Mirena sinä minua ja kohoani jatkossa viet. Kohti jatkuvasti epäsäännöllisiä sekä entistä kivuliaampia vaikkakin lyhytkestoisia vuotoja, vai kohti tasaantuvaa vuotorytmiä ja sitä minulle niin paljon mainostettua vaivattomuutta?
Eli tätäkö tämä nyt sitten on seuraavat viisi vuotta, finneineen, kipuineen kaikkineen, vai onko luvassa vielä muutos parempaan? Ja jos on, niin voisiko se tapahtua nyt ja heti ja mahdollisimman helposti.
Ei mulla muuta. Toivottavasti ei palailla asiaan ainakaan ihan pian.