Treffi-ilta väsyneen perheenisän tapaan
Aina vähän väliä on kiva tehdä jotain ihan vain aikuisten kesken. Ilman lapsia. Olla kahdestaan ihan niin kuin ennen vanhaan, ja mennä ihan minne meitä huvittaa.
Kauhean montaa kertaa en ole elokuun lopun ja Nyytin syntymän jälkeen ollut ylipäätään yhtään missään, saatikka sitten, että olisin ollut menossa Välkyn kanssa. Jos ihan lasketaan, niin emme ole viettäneet kuin yhden illan kahdestaan kodin ulkopuolella koko viimevuoden toisen puoliskon aikana. Se on ihan liian vähän se, ja asiaan on saatava muutos.
Noh, eilen oli viimein sellainen päivä, jolloin meillä oli lastenhoito tilattu suoraan kotiin koko illaksi. Eilen oli nimittäin loppiainen, ja mummo ja vaari olivat tulleet meille Turusta pariksi päiväksi kylään. Mahtavaa! Tilaisuudesta piti ottaa kaikki ilo irti. Lähteä Helsinkiin ja syödä hyvin. Ehkä käydä jossain viihtymässä ja nauttia kaupungin riennoista. Olisikohan Gaijinissa tilaa? Ja koskas se LUX-Helsinki oikein alkoikaan?
”Jaa mikä?” kysyi Välkky sohvalta, kun suunnittelin treffi-iltaamme yhtenä viime viikon pimeistä illoista.
Nopean vilkaisun perusteella armoitettu seuralaiseni ei ollut kaupungin rientoihin suuntaamisesta yhtään niin innoissaan kuin minä. ”Eikö me voida vain jäädä tänne? Mummo ja vaari voisi vaikka viedä lapset jonnekin,” oli hänen ehdotuksensa. Tietenkin. Ja olisihan minun pitänyt arvata, ettei mukavuudenhaluinen Välkkyläiseni halua tehdä vapaa-ajallaan muuta kuin olla ja nukkua hyvin. Hyvät yöunet ovat kieltämättä roikkuneet jo viikon omalla toivelistallanikin, mutta ei, tätä tilaisuutta ei käytettäisi nukkumiseen, vaikka mikä olisi. Me olimme menossa ulos tavalla tai toisella.
Kompromissina suostuin siis hellittämään hieman kontrollifriikin ja ylisuunnittelijan roolistani, jotta myös Välkyn ilta sujuisi hänelle mieluisalla tavalla. Yhteistuumin päätimmekin suunnitella treffi-illan seuraavilla spekseillä:
- Välkky ei halua pönöttää missään pintaliitopaikassa. Eli ooppera yms. korkeakulttuuri on pois laskuista, ja, jos menemme syömään, niin paikan tulee olla rento.
- Kotiin olisi kiva tulla ennen kymmentä, jotta mahdollisesti kerrankin hyvät yöunet eivät menisi hukkaan.
- Illaksi luvattiin yli kahdenkymmenen asteen pakkasta, joten ulkona vietettyä aikaa olisi hyvä olla mahdollisimman vähän. Ja jos menemme autolla, niin sitten kaara olisi kiva saada parkkiin jonnekin lämpimään.
Kiva. Ja just sitä mitä minäkin olin ajatellut… not. Mutta näillä kuitenkin mentiin. Ja uskokaa tai älkää, mutta illasta tuli kiva, vaikkakin shoppailusta, Star Wars -leffasta, Hesen hamppareista ja Cittarin irtokarkeista Sellossa on glamour kaukana. Itse asiassa iltamme reseptistä oli jopa aikuisuus kovin kaukana, sillä homma vaikuttaa varsinkin näin jälkeenpäin ajateltuna ihan lasten tai teinien touhulta.
Noh, elokuva oli kuitenkin hyvä, ja hamppariähky hellitti juuri sopivasti ennen kuin oli aika alkaa ahtaa koneeseen irtokarkkeja. Paha olohan siinä tietysti melkein tuli, mutta ei sen väliä. Sain kuitenkin leffasalin pimennossa puristaa Välkyn kättä, etsiä kännykän valossa ja avuliaan ritarini avulla vesipulloani penkkien välistä ja supattaa höpöjä kommentteja hänen korvaansa ihan niin kuin ennen vanhaan. Ja leffan jälkeenhän vasta ihme tapahtuikin: Nimittäin, minä, armoitettu tietovisafanaatikko ja ehdottomasti laajimman yleissivistyksen omaava nippelitietovelho tässä taloudessa (kröhömm), HÄVISIN Välkylle Trivial Pursuitissa. En tiedä, mitä vikaa, siinä Sellon William K -pubin pelissä oli, mutta näin todellakin pääsi käymään.
Ja ai että, se kirpaisi, mutta samalla tietenkin myös huudatti ja nauratti ja viihdytti. Ja mehän viihdyimme suunnitelmasta poiketen jopa vähän yli yhteentoista asti. Minä ja väsynyt perheenisä Välkky.